3 viikon kuluttua.

Lähipiiri kokoontui Aaro Aavajoen hautajaisiin. Kolarissa loukkaantunut Aaro ei selvinnyt tapaturmasta, vaan menehtyi teho-osastolla. Nancy oli murheenmurtama. Hän oli kulkenut kuin sumussa nämä kolarin jälkeiset viikot.

Helene ja Olli surivat Nancyn isän kuolemaa aikansa, mutta pian arki koitti heille ja he jatkoivat elämäänsä eteenpäin.

Nancy ei päässyt isänsä kuoleman yli. Koko ajan isä oli hänen mielessään. Meni päiviä jolloin Nancy makaili huoneensa lattialla, tekemättä mitään, vain tuijottaen tyhjyyteen.

Jani kävi joka päivä kysymyssä Nancyn vointia.

-"Ei, Nancy ei voi vieläkään hyvin", Helene vastasi. Ja Jani lähti, kunnes tuli taas seuraavana päivänä kysymään jaksaisiko Nancy nähdä hänet.

Olli teki kaikkensa saadakseen Nancyn piristymään. Hän leipoi suussasulavia leivonnaisia, yrittäen saada Nancyä maistamaan edes pienen palan. Mutta Nancy vain kohautteli olkiaan kakkupaloille.

Nancyä ei huvittanut mikään. Hän mietti, mitä kaikkea olisi voinut vielä isänsä kanssa tehdä. -"Miksi isän piti kuolla?", hän kysyi yhä uudestaan, saamatta vastausta.

Joka ilta Helene ja Olli tulivat Nancyn huoneeseen.

-"Kultaseni, yrittäisit piristyä", Helene huolehti. Usein Nancy ei edes vastannut.

Päivät ja viikot kuitenkin kuluivat ja alkukesän aurinko poltti yhä kuumemmin. Helene siirsi maalaustelineensä ulos.

Eräänä aurinkoisena aamuna Nancyn olo tuntui paremmalta. Hän jaksoi nousta ylös sängystä. Samalla hän päätti kaivaa kaapistaan värikkäät vaatteet ylle ja tarkistaa sähköpostit. Janilta ja muilta kavereilta oli tullut useita viestejä, joissa toivotettiin Nancylle kaikkea hyvää ja piristymistä.

Pitkästä aikaa tuo pieni Felix-koirakin sai Nancyn huomiota.

Päivän edetessä Nancy tajusi kuinka paljon kaipasikaan Jania. Hän ei ollut nähnyt Jania moneen viikkoon.

-"Moi Jani", Nancy sanoi.

-"Nancy!", Jani huudahti ja hänen äänestään kuulsi ilahtuneisuus.

Nancy pyysi Jania käymään ja poika suostui heti.

Rakastavaisten välit eivät olleet viilentyneet, sen saivat kumpikin ilokseen huomata.

-"Olen tosi pahoillani Nancy..isäsi puolesta...", Jani sanoi varovasti. Hän ei halunnut saada Nancyä pois tolaltaan ja oli siksi sanoissaan varovainen, koska ei tiennyt miten Nancy suhtautuisi. Ja sitäpaitsi hän ei enää koskaan haluaisi olla näin pitkään erossa Nancystä.

Olli ja Helene keskustelivat olohuoneessa.

-"Se auto toimitettiin nyt.", Olli vastasi.

-"En ole varma Nancyn suhtautumisesta", Helene pohti.

Yhteistuumin he päättivät, että yllätys voitaisiin kuitenkin julkistaa.

"YLLÄTYS!", Helene ja Olli huusivat yhteen ääneen, Nancyn saapuessa pihalle.

Alkuihmetyksestä toivuttuaan Nancy meni auton luo.

-"Auto?"

-"Minulle?"

Nancyn ajatukset risteilivät. "Mitä hemmettiä nuo kaksi oikein ajattelivat?"

Helene ja Olli näkivät Nancyn ilmeestä, että hän ei ilahtunut lahjasta. Nancyn mieleen tuli jälleen kolari. Autot saivat hänessä aikaan inhottavia tuntemuksia. Sanomatta sanaakaan Nancy juoksi pois pihasta.

-"Nancy, pysähdy!", Helene huusi perään.

Nancy juoksi itsensä läkähdyksiin ja kun hän viimein hiljensi vauhtia, hän huomasi olevansa Janin kotitalon kulmilla. Jostain hän sai kummaa päättäväisyyttä ja askeleet veivät Janin ovelle.

-"Tarvitsen muuta ajateltavaa", Nancy vaikeroi Janille ja kertoi autoepisodin.

-"Aika kummallista", Janikin sanoi ja ihmetteli myös miksi he olivat ostaneet Nancylle auton. Etenkin nyt kun Nancyn isä oli kuollut autokolarissa.

-"Tule lähemmäs", Jani pyysi Nancyä. "Voin antaa sinulle muuta ajateltavaa".

Heidän suudellessa Nancystä tuntui, että kaikki on hyvin, tai ainakin olisi pian hyvin. Hän päätti tarttua hetkeen.

Heidän hempeillessään Janin sohvalla, Nancy nousi istumaan Janin syliin.

-"Oletko varma?", Jani kysyi.

-"Täysin.", Nancy vastasi ja niin asiat etenivät.

Iltapäivällä Nancyn lähtiessä Janin luota kotia kohti, hän tunsi levollisuutta. Janin kanssa asiat olivat hyvin. Eikä hän halunnut syyttää myöskään Ollia tai äitiä. Eivät he olleet autoa pahalla tarkoittaneet. Ja elämä kulkisi kuitenkin eteenpäin, Nancy ei voinut pysähtyä paikoilleen.

Kevätlukukauden viimeiset koulupäivät olivat käsillä ja se tarkoitti Nancylle loppukiriä esseiden ja esitelmien parissa.

Nancyn puurtaessa koulutöiden parissa Olli ja Helene suunnittelivat Nancyn 18-vuotissynttäribileitä.

-"DJ pitää ainakin olla", Olli vakuutti.

Nancy kävi isänsä haudalla usein. Hän vei tuoreita kukkia ja vain istui haudan läheisyydessä. Suurin suru oli hellittänyt ja Nancy tunsi jo voivansa hengittää vapaasti. Isä säilyisi hänen muistoissaan, aina.

Helene järjesti synttäreitä täyttä häkää.

-"Ehdottomasti teidän pitää saapua paikalle", Helene sanoi kutsuessaan vieraita juhliin.

Nancy ja Jani tapasivat joka päivä.

-"Minulla on sinulle kerrottavaa", Jani aloitti.

-"Kesän jälkeen aloitan arkkitehtuuriopinnot Multikuplan opistossa, Vermäälässä."

"Vermäälässä?", Nancy parkaisi. "Mutta sinnehän on ainakin 50 kilometriä matkaa?"

-"Niin, tiedän, siksi haluankin että muutettaisiin sinne yhdessä", Jani sanoi.

-"Rakastan sinua, Nancy, enkä halua elää päivääkään ilman sinua". Jani katsoi rakastaan silmiin. "Vuokrattaisiin sieltä kaksio ja sinäkin voisit tulla Vermälään opiskelemaan". Jani sanoi ja kertoi samalla mitä kaikkia kouluja sieltä löytyisi.

Nancy otti asian avoimin mielin vastaan.

-"Kenties siellä voisi olla tulevaisuuteni", Nancy vastasi miettien.

Illalla Nancy jutteli äitinsä kanssa ja kertoi Janin ehdotuksesta.

-"Nancy, kultaseni. Tiedäthän, ettei sinulla ole mikään kiire pois kotoa?", Helene varmisti.

-"Tiedän", Nancy vastasi ja lisäsi samaan hengenvetoon: "Mutta luulen, että siellä voisi olla helpompi olla, saisin uusia tuulia elämääni."

Helene tiesi miltä Nancystä tuntui. Olihan hänkin ollut kerran nuori. Ei hän alkaisi Nancyä väkisin pidättelemään Kurkelassa. Nancy saisi elää ja tehdä omat virheensä ja ratkaisunsa. Sitäpaitsi isän kuolema oli Nancyä kasvattanut aika lailla ja hän näki Nancyssä nuoren naisen, joka juuri pohti suuntaa elämälleen. Helenelläkin olisi tiedossa suuria muutoksia.

Ja Olli saisi kuulla niistä ensimmäisenä.

Eräänä iltana, kun Olli saapui töistä kotiin, oli Helene vaihtanut ylleen vartalonmyötäisen paidan. Se korosti hänen vatsansa seudulla näkyvää pientä kumpua.

-"Kultaseni", hän pyysi Ollin luokseen.

-"Sinusta tulee isä".

Olli oli onnensa kukkuloille ja tunsi kuinka hänen sydämensä meinasi pakahtua onnesta.

-"Sinä pieni muruseni, isä rakastaa sinua jo nyt", Olli leperteli raskausmasulle.

Muutaman viikon kuluttua pidetyt Nancyn synttärit olivat huikea menestys. Ihmiset olivat valtavan hyvällä tuulella ja synttärisankaria juhlittiin pitkälle aamuun asti.

Nancy oli nyt 18-vuotias ja hänelle olivat kaikki ovet avoinna. Mitä kaikkea vuodet toisikaan tullessaan? Hän katseli luottavaisena kohti tulevaisuutta.

 

----------------------------------------------------------------

Tulossa viimeisessä osassa:

-Katso millainen aikuinen Nancystä kasvoi.

-Muuttiko Nancy Janin kanssa Vermäälään?

-Mitä Nancy opiskelee / tekee työkseen?

-Mitä Helenelle ja Ollille kuuluu?