Nancy meni vuorostaan Janin kotiin. Hetken he katselivat toisiaan ja Jani tarttui Nancyn käteen.

 

-"Tiedäthän kulta että haluaisin mennä pitemmälle kanssasi", Jani sanoi katsellessaan Nancyn upottaviin silmiin. "Rakastan sinua", Jani henkäisi.

Nancyn vastatessa samalla lailla rakkauden tunnustukseen, Janin kasvoille levisi aurinkoinen hymy.

Myöhään illalla kotimatkalla Nancy pysähtyi hetkeksi keinuun. Hän katseli öistä tähtitaivasta ja teki päätöksen. Janin kanssa kaikki tuntui oikealta.

 

Samaan aikaan Jani muisteli iltaa Nancyn kanssa ja pian hän saikin nukahdettua vain nähdäkseen lisää unia unelmiensa tytöstä, Nancystä.

Aamulla Aavajoella Nancy kysyi Heleneltä ja Ollilta lupaa yöpyä Janin luona.

-"Mitä?", Olli karjaisi. "Ei tule kuulonkaan!", hän murahti.

-"Olli", Helene sanoi lempeästi ja tarttui miehensä käteen. "Nancy on jo 17, ja Jani on mukava poika. Kyllä he tietävät rajansa", Helene rauhoitteli kiihtynyttä Ollia.

-"Sen pojan on tultava tänne päivälliselle, sitten keskustellaan jatkosta", Olli sanoi päättäväisesti.

-"On sillä pojalla nimikin..."Nancy aloitti. "Jani".

-"Huolehtimisesi on hurmaavaa", Helene sanoi ja oli kiitollinen, että Olli oli nyt jakamassa hänen kanssaan vastuuta.

Iltapäivällä Jani ja Nancy tapasivat jälleen. Rakastavaisten oli vaikeaa pysytellä erossa toisistaan. Ja nyt oli myöskin yhteisen päivällisen aika.

Janin seuratessa Nancyä sisälle, hänen ajatuksensa muuttuivat jälleen levottomiksi, mutta hän hillitsi itsensä, pitihän hänen nyt tehdä hyvä vaikutus Nancyn äitiin ja Olliin.

 

-"Niin, mikäs sinä olet miehiäsi?", Olli kuulusteli isällisesti Jania.

-"No tuota, olen Nancyn poikaystävä", Jani takerteli sanoissaan.

Helene ja Olli vakuuttuivat lopulta Janin vilpittömyydestä, sillä niin rakastuneen pojan he näkivät.

Päivällisen jälkeen Nancy ja Jani hellittelivät Felixiä. (Koiranpentu sai siis nimekseen Felix)

Nuori pari sopi illan suunnitelmat valmiiksi.

-"Jes, voin jäädä teille yöksi", Nancy sanoi. "Onneksi päivällinen meni hyvin".

Jani nyökytteli, hän ei voisi olla tyytyväisempi. Tänä iltana Nancy olisi kokonaan hänen.

Janin lähdettyä Nancy katseli telkkaria, luki sähköpostit ja kävi suihkussa. Illan koittaessa hän teki lähtöä ja päätti kävellä Janille karnevaalialueen ohitse. Kurkelan karnevaalit olivat jokavuotiset pienehköt markkinat, joissa ihmiset viihtyivät ostellen kojuista naposteltavaa ja juomia. Nancykin pysähtyi ostamaan juoman. Hänen vatsassaan oli perhosia, kun hän tiesi viettävänsä yhteisen yön poikaystävänsä kanssa.

Ronny oli myöskin saapunut Karnevaaleille. Hän näki Nancyn kojun luona hörppimässä juomaa.

-"Nancy", Ronny huudahti ja käveli Nancyn luo.

-"Oletko yksin täällä?" Ronny tiedusteli ja samaan hengen vetoon sanoi: "Mehän voisimme hengata täällä yhdessä.".

-"Olen menossa Janin luo." Nancy sanoi ja kuin ärsyttääkseen Ronnyä, lisäsi vielä: "Yöksi."

Ronnyn silmät mustuivat. "Mitä ihmettä näet siinä nynnyssä?", Ronny murjaisi.

-"Sinä et puhu poikaystävästäni tuohon sävyyn", Nancy kiljaisi.

-"Poikaystävästä??", Ronny karjaisi. "Nopeastipa sinä minut unohdit".

Nancyn kääntyessä pois tilanteesta, Ronny riuhtaisi Nancyä käsivarresta.

-"Sinä et mene minnekkään", Ronny uhkasi.

-"Irrota heti, tai huudan apua!", Nancy vetosi. Ja Ronnyn vilkaistessa ympärilleen, hän irroitti otteensa.

Ronny kiehui raivosta tajutessaan, että oli menettänyt Nancyn pelkän väärinkäsityksen vuoksi.

Nancy pelästyi Ronnyn kohtaamista ja päätti sittenkin kävellä kotiin. Kotiin oli lyhyempi matka, kuin Janin luo ja hän ei tiennyt, jos vaikka Ronny lähtisi seuraamaan.

-"Voi Felix", Nancy leperteli pennulle. "Miksi pojat ovat vaikeita?"

Felix, pieni koiranpentu, katseli hetken Nancyä ja meni sitten omalle paikalleen pureskelemaan puruluutaan.

Nancy päätti soittaa Janille ja kertoa, mitä Ronnyn kanssa tapahtui.

-"Missä ihmeessä Nancy viipyy?", Jani ihmetteli. Ja hän lähti etsimään Nancyä. Jani oli jo ulkona, eikä enää kuullut kun puhelin pirahti soimaan.

Jani päätteli, että Nancy olisi varmaan jäänyt karnevaaleille hetkeksi. Hän päätti kävellä sitä kautta.

Ja pitkälle hän ei ehtinyt, kun Ronny pysäytti hänet.

-"Mitäs sinä täällä teet?", Ronny tivasi.

-"Eikö Nancy tullutkaan luoksesi", hän jatkoi.

-"Tiedätkö jotain Nancystä?", Jani huolestui. "Missä hän on?"

-"Miksi minä sen sinulle kertoisin", Ronny nauroi pilkallisesti.

-"Etkö tajua, Nancy ei halua olla sinun kanssasi", Jani yritti takoa järkeä Ronnyn päähän.

-"Ilman bileillan väärinkäsitystä, olisimme vieläkin yhdessä", Ronny väitti vastaan.

-"Jätä meidät rauhaan, senkin kahjo", Jani sanoi ja lähti jatkamaan Nancyn etsintää.

Ronny katseli hetken Janin loittonevaa selkää ja raivon vallatessa hänen mielensä nyt kokonaan, Ronny hyökkäsi Janin kimppuun.

Tappelun nujakka oli melkoinen.

Sivullisten huomatessa tappelun, he riensivät väliin.

-"pojat hei, nyt lopettakaa!"

Tappelupukarit saatiin irti toisistaan ja näky oli ikävä. Ronnyn lähtiessä verta vuotaen pois karnevaalialueelta, hän huusi mennessään: "Nancy tulee olemaan minun".

Jani katseli kummastuneena ja silmä mustana Ronnyn mesoamista.

-"Huh huh, täytyy varoittaa Nancyä tuosta sekopäästä".

Seuraavana aamuna herättiin Aavajoen perheessä vilkkaaseen aamuun. Koko aamun Nancy ja Helene meikkasivat ja laittoivat hiuksiaan, Olli kävi aamulla lääkärissä jälkitarkistuksessa ja leikkaushaava poskessa oli parantunut hyvin. Kääreen sai ottaa poskesta pois, mutta kipsi olisi vielä kädessä monta viikkoa.

-"Tänään on ilon ja onnen päivä", Helene sanoi nostaessaan maljan miehelleen.

-"Rakas mieheni, onnea ylennyksestä", Helene onnitteli Ollia.

-"Kippis", Nancy sanoi ja nosti kuohuviinilasin huulilleen.

-"Kiitän teitä arvoisat kollegat ja opetuslautakunnan jäsenet tästä suuresta kunniasta.", Olli puhui juhlallisesti.

"Nyt vararehtorina aion kehittää koulumme toimintaa aina vaan parempaan suuntaan", Olli päätti puheensa valtavien aplodien saattelemana.

 Juhlallisuuksien jälkeen alkoivat rennommat bileet hyvän ruoan, juoman ja viihdyttävän seurustelun merkeissä.

-"Vau, vararehtori" ihasteli naapurin Kiira Ollin uutta toimenkuvaa.

Juhlat jatkuisivat pitkälle iltaan, mutta Nancy päätti soittaa Janille.

Jani kertoi Nancylle tappelusta ja Nancy kertoi, miksi ei ollutkaan saapunut paikalle. He sopivat uuden yökyläilyajan.

-"Isäni tulee kohta hakemaan minut ja käymme elokuvissa", Nancy kertoi.

"Kun tulen takaisin, otan vain kamppeet mukaan ja tulen luoksesi", Nancy lupasi.

Jani jäi odottamaan iltaa.

Aaro saapui Aavajoen pihaan.

 Hän nousi autosta tervehtimään tytärtään.

-"Nancy rakas, kiitos että järjestät aikaa myös isäukkosi tapaamiseen", Aaro sanoi.

Ja tottakai Nancy järjesti, hänestä oli mahtavaa tutustua isäänsä, kerta kerran jälkeen paremmin.

Matkalla elokuviin Nancy ja Aaro juttelivat kaikenlaista. Nancy kertoi Ollin ylennyksestä ja tapahtumista Ronnyn kanssa.

-"Ole varovainen sen Ronnyn kanssa", Isä huolestui kuulleessaan tyttärensä joutuneen uhkaavaan tilanteeseen. "Jos voisin, niin olisin aina sinun suojelusenkelisi, elämäsi poluilla".

Nancy katsahti isää päin.

-"Kiitos, että palasit elämääni takaisin", Nancy sanoi ja puristi isää kädestä.

He ajoivat hetken hiljaisuuden vallitessa, kunnes yht'äkkiä he huomasivat auton tulevan suoraan heitä kohti, väärällä kaistalla.

Silmänräpäyksessä rysähti. Järkyttävän kolarin seurauksena Aaro romahti päin rattia ja löi päänsä kojelautaan.

Kului minuutteja ennenkuin Nancy tajusi tilanteen vakavuuden. Hän kiemurteli pois turvavyöstä ja näki isänsä makaavan verissäpäin auton rattia vasten.

Nancy meni kuljettajan puolelle ja veti varovasti Aaron pois autosta. Kolariauton kuljettaja soitti hätänumeroon ja tuli Nancyn luo.

-"Onko mies elossa?", kuljettaja kysyi.

Nancy katseli maassa makaavaa isäänsä ja tunsi kuinka hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.

Helene sai järkyttävän puhelun. Aaro Aavajoki oli kiidätetty kriittisessä tilassa teho-osastolle.