Häämatkalaisten palattua kotiin, arki koitti jälleen. Helene keitteli aamukahvia.

Hetken päästä Helene tunsi vahvat käsivarret ympärillään. Hänen tuore aviomiehensä, Olli, kietoi Helenen lämpimään syleilyyn.

-"Huomenta rakkaani, mitä sinulla on ohjelmassa tänään?", Olli tiedusteli.

-"Ei mitään erikoista, jatkan maalaamista vasta huomenna", Helene vastasi.

Nancy tarkasti sähköpostinsa ennen kouluun lähtöä.

Ronnyltä oli tullut 3 sähköpostia ja kaikissa niissä hän selitteli bileiltaa.

"Nancy, sinun on uskottava, se oli väärinkäsitys", Ronny kirjoitti viesteissään.

Ollin lähdettyä töihin, Helene jäi siivoamaan keittiötä ja siivoaminen keskeytyi Helenen rientäessä vastaamaan puhelimensoittoon.

Puhelimessa oli Helenen ex-mies Aaro.

-"Helene, minun on pakko tavata sinut", mies pyysi.

Helenen kieltäydyttyä tapaamisesta, Aaro vetosi hänen tunteisiinsa.

"Nancy takia", Aaro aneli.

Helene teki vaikean päätöksen ja suostui tapaamaan Aaron kahvilassa.

Tutun miehen istuutuessa samaan pöytään, Helene tunsi sydämessään lämmintä väreilyä. Hän katseli Aaroa, päästä varpaisiin ja hetken hän muisti nuoren rakkauden, joka kerran heidän välillään oli vallinnut.

Se, mitä Aarolla oli kerrottavanaan, sai Helenen melkein vetäisemään kahvit väärään kurkkuun.

-"Helene, en pysty olemaan ajattelematta sinua", Aaro tunnusti. Hän kertoi kuinka ei saa öisin nukuttua, kun hän miettii yökaudet miten korjaisi tekonsa. Miten hän voisi saada jälleen Helenen ja Nancyn elämäänsä takaisin?

-"Rakastan sinua, Helene", Aaro sanoi hiljaisella äänellä, mutta katsoi suoraan, syvälle Helenen silmiin.

-"Aaro", Helene aloitti hämillään kaikesta tästä rakkaudentunnustuksesta.

-"Olen mennyt juuri naimisiin, kuten tiedät", Helene sanoi muistaessaan samalla Aaron kuokkavierailun häissä.

-"Olen pitkästä aikaa onnellinen", hän jatkoi. "En kaipaa elämääni draamaa, enkä sitä mitä meillä joskus oli", Helene veti henkeä.

-"Se on ollutta ja mennyttä." Helene sanoi.

-"Sinun täytyy jatkaa elämääsi, Aaro. Minä en kuulu sinun elämääsi." Helene sanoi ja nousi pöydästä kävelläkseen ulos kahvilasta.

-"Helene!", Aaro huusi perään.

Kotiin kävellessä Helenen päässä pyöri ajatuksia. "Aaron ajoitus oli huonoin mahdollinen, ehkä ennen Ollia asiat olisivat vielä voineet järjestyä." "Nyt on liian myöhäistä". Helenen saapuessa kotiin, Olli oli tullut kotiin lounastauolle yllättääkseen vaimonsa. Helene vei miehensä makuuhuoneeseen ja hetkeksi Helene sai muuta ajateltavaa Aaron tilalle.

Aaro ei voinut luovuttaa. Vaikutti aivan, että Helenestä oli tullut hänelle pakkomielle. Pian nähtiinkin sama sininen auto jälleen Aavajoen talon pihalla.

Aaron soittaessa ovikelloa, Olli tuli avaamaan oven.

Käytiin kiivas väittely.

-"Ettäs kehtaatkin näyttää naamaasi täällä", Olli raivostui nähdessään Aaron ovella.

-"Minulla ei ole sinulle mitään asiaa, vaan Helenelle", Aaro vastasi ylimielisesti.

Kauaa ei Olli suunsoittoa katsellut, vaan jälleen he ajautuivat rähinään.

Helene kuuli sisälle asti tappelun ääniä. Hän juoksi pihalle katsomaan ja näki Ollin ja Aaron kauheassa käsikränässä. Ohikulkijat ja naapuritkin pysähtyivät katsomaan tätä hurjannäköistä riitaa.

Hyvin pian pihaan kurvasi poliisiauto pillit päällä. Kovaääninen sireeni sai miehet lopettamaan tappelun.

-"Täällä näköjään rähinöidään", poliisi katseli tappelussa rähjääntyneitä miehiä.

-"Molemmat lähtee asemalle, jos ei osata olla ihmisiksi", virkavallan edustaja uhkasi.

Aaro häipyi hyvin nopeasti tilanteesta ja poliisikin lähti nähdessään tilanteen rauhoittuneen. Olli meni Helenen luo ja suuteli vaimoaan.

-"Tuo retku saa pysyä meistä kaukana", Olli sanoi ja hänen vaimonsa oli samaa mieltä. Aaro ei kuulunut enää hänen elämäänsä. Helene oli saanut uuden alun. Ja hänen elämäänsä kuuluivat tätänykyä Olli ja Nancy.

Aaron jatkaessa matkaa kohti autolleen, hän vilkaisi hetkeksi taakseen.

Hän näki Helenen onnellisena Ollin tiukassa halauksessa. Oli liian myöhäistä saada Helene takaisin. Jotenkin Aaro sen nyt käsitti. Hän oli tehnyt kaikkensa, mutta hän ei saanut vastakaikua tunteilleen. Oli myös Aaron aika löytää elämälleen uusi alku.

Iltapäivällä Nancy sai puhelun.

-"Moi Nancy", puhelimesta kuului Janin ääni.

-"Haluaisitko lähteä keskustaan?", hän kysyi.

Nancy ilahtui Janin soitosta ja ilomielin hän suostuikin tapaamaan pojan. He sopivat että Jani tulee hakemaan Nancyn kotoa ja he lähtevät sitten yhtä matkaa.

Jälleennäkeminen oli aina yhtä iloinen.

Innostuksissaan he kaatuivat nurmikolle hetkeksi nauttimaan kevään lämmittävistä auringonsäteistä.

Illan viilettyä he saapuivat keskustaan ja menivät pelihalliin. Iltaan kuului paljon pelailua, naurua, pientä koskettelua ja helliä suudelmia. Koko ilta oli hauska ja rento.

Illan lähestyessä loppuaan Jani uskaltautui kysymään tärkeän kysymyksen.

-"Haluaisin alkaa seurustelemaan kanssasi Nancy, ihan virallisesti. Voisitko olla tyttöystäväni?", Aaro hymyili.

Ja Nancylle se sopi oikein hyvin. Janin kanssa hän tunsi sielujen kumppanuutta. Heidän yhdessäolonsa oli hauskaa, leikkisää ja täynnä hellyyttä. Sitä Nancy juuri nyt kaipasi ja se sopi häneen elämäänsä täydellisesti.

Seuraavana aamuna Ronny tuli kolkuttelemaan Aavajoen ulko-ovea.

Nancy kuunteli kärsivällisesti Ronnyn anteeksipyynnöt ja selittelyt. Ja katsoessaan Ronnyn katuviin silmiin, hän tajusi, että on jo antanut Ronnylle anteeksi. Hän ei tuntenut enää katkeruutta eikä ärsytystä bileiden johdosta, ei hän tuntenut Ronnyä kohtaan enää ihastusta. Ronny olisi tästä lähtien hänelle vain ystävä, ei mitään muuta.

Nancyn mielestä oli reilua kertoa tunteensa myös Ronnylle. Poika kuunteli kivikasvoisena Nancyä ja huomasi Nancyn tarkoittavan joka sanaa.

Muutaman päivän kuluttua isä ja tytär tapasivat toisensa kahvin merkeissä.

Aaro kertoi Nancylle, kuinka oli toivonut vielä palaavansa Helenen kanssa yhteen ja kuinka toiveet olivat murskautuneet. Aaro kuitenkin lisäsi:

-"Voimmehan me vielä saada uuden alun?"

-"Haluaisin jatkossakin tavata sinua ja päästä osalliseksi elämääsi"

 

Nancyllä ei ollut mitään sitä vastaan. Yksi ovi oli sulkeutunut Ronnyn myötä, mutta kaksi uutta ovea oli auennut Janin ja isän myötä. Nyt hän viimein oppisi tuntemaan isänsä ja Janin kanssa seurustelua hän odotti innolla.

Nancykin sai huomata, että toisinaan maailmalla oli tarjottavanaan uusia alkuja.