Aamulla Helene oli lähdössä ostamaan lisää öljyvärejä ja kävi vilkaisemassa mennessään postilaatikon.

-"Laskuja, laskuja...ja mitä ihmettä?", hänen hengityksensä pysähtyi hetkeksi.

Jälleen kirje Nancylle! Lähettäjänä Aaro Aavajoki. Nancyn isä.

-"Luuleeko se ryökäle luikertelevansa takaisin meidän elämäämme sen jälkeen mitä teki?", Helene puhisi ääneen. Lukematta kirjettä hän repi sen ja laittoi silput roskatynnyriin.

Tietämättä kirjeestä Nancy pukeutui sopiviin kouluvaatteisiin aikomuksenaan mennä kouluun. Kun bussi jälleen saapui hakemaan hänet (ja muutaman muun samoilla nurkilla asuvan oppilaan)  Nancy päätti jatkaa lintsaamistaan koulusta. Häntä ei sittenkään huvittanut mennä kouluun. Oli siellä jo kavereita, Eelis ja Iris ainakin, mutta ei hän viihtynyt siellä. Sitäpaitsi hänellä oli liikaa asioita mielessä, ei hän nyt jaksaisi pohtia matikan laskuja tai päntätä englannin kielioppia.

Nancy suunnisti Kurkelan keskustaan ja meni erääseen menomestaan. Siellä juhli sekalainen sakki, vaikka oli vasta aamupäivä. Nancy tilasi baarimikolta juoman ja pohti elämäänsä.

-" Minua ei kiinnosta mikään täällä, Kurkelassa", hän tuhahti.

Iloisten juhlijoiden riemukas mieliala kuitenkin tarttui Nancyyn ja hän meni mukaan joraamaan tanssilattialle. Tanssiessa hän pisti merkille erään pojan katseet.

Tanssittuaan itsensä väsyksiin, Nancy päätti lähteä kotiin. Mutta ei hän ehtinyt lähteä, kun törmäsi eteisessä poikaan nimeltä Ronny.

-" Mä katselin sua", Ronny sanoi.

-" Huomasin", Nancy tokaisi ja he alkoivat jutella. Kaikesta mahdollisesta. Nancy päättikin jäädä vielä hetkeksi.

Nancy ja Ronny katselivat hauskoja tanssijoita.

-"Kato nyt totakin vanhaa papparaista", Ronny hekotti.

Eikä Nancy voinut muuta kuin nauraa mukana.

Jossain vaiheessa Nancy tajusi, että kello oli 13, ja hänen "koulupäivänsä" päättyi. Nancyn piti kiirehtiä kotiin. Kotona soi puhelin.

-"Nancy, täällä on Olli Pujola.

(Nancy nielaisi kuuluvasti: Gulp!)

-"niin, opettaja?", Nancy sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman viattomalta, vaikka tiesi varsin hyvin mihin tämä keskustelu johtaa.

-"Nancy, miksi et ollut tänään koulussa? Ja missä olit eilen? Lintsaatko sinä koulusta? Mitään ilmoitusta ei ole äidiltäsi tullut, että olisit sairas? Sinulla on jo englannin ja historian kokeet tekemättä? Poissaolotunteja on kertynyt hurja määrä!", opettaja paasasi puhelimessa.

Nancy mietti keinoa puhua itsensä ulos tilanteesta.
-"Hmm, tuota, olen ollut vähän flunssassa, köh, köh..." Nancy kiemurteli.

-" Nancy, nyt tämä pelleily saa riittää. Onko äitisi kotona?", Olli kysyi.

-"Ei ole", Nancy huokaisi helpotuksesta. Mutta liian aikaisin, sillä opettaja sanoi soittavansa myöhemmin uudestaan.

-"Hitto, missä liemessä nyt olen?", Nancy kirosi. Jotenkin lintsattuja päiviä alkoi olla ihan huomaamatta enemmän ja enemmän, kokeita jäi yhä useammin tekemättä, läksyistä nyt puhumattakaan. Haikailu entiseen kotipuoleen oli vienyt Nancyn keskittymiskyvyn kokonaan.

-"Miten selitän tämän äidille?", hän mietti.

Helenen tullessa kotiin, Nancy päätti kohdata hänet heti. Hän otti kasvoilleen anteeksipyytävän ilmeen ja aloitti varovasti:

-"Äiti...tuota, opettajani soitti tänään.", Nancy sai kakaistua ulos.

Ja eihän hänen auttanut kuin kertoa koko juttu ja tunnustaa laiminlyöneensä opiskelut.

Helene katseli tytärtään tuimasti. Toisaalta hän ymmärsi Nancyä. He olivat muuttaneet muutama viikko sitten pois Nancyn rakkaalta kotipaikkakunnalta ja uusi alku on aina vaikea. Mutta ei Helene aikonut Nancyä helpolla päästää.

Illalla Olli Pujola soitti Helenelle ja he sopivat tapaamisen vielä samalle illalle. Asia oli huolestuttava, joten pikapalaveri oli tarpeellinen.

-"Olli Pujola, hauska tutustua", mies esitteli itsensä.

"Ohhoh, harvinaisen hyvännäköinen opettajaksi", Helene huomasi ajattelevansa.

"Ei, ei, ei, Keskity Helene", Helene komensi itseään hiljaa mielessään. "Hän on tullut tänne puhumaan Nancystä, unohda romanttiset mietteet".

Ja niin he alkoivat selvittää asioita. Helene kauhistui kuullessaan miten monia päiviä Nancy oli lintsannut, miten monia kokeita oli rästissä ja kuullessaan miten poissaolevalta Nancy oli tunneilla vaikuttanut.

Olli kertoi asiat rauhallisesti ja sanoi:

-" Helene, tiedän tämän olleen sinullekin shokki, asiat järjestyvät varmasti."

Ollin tyynen äänen kuullessaan hän rauhoittui.

Pikaisesti Helene lämmitti kanakeittoa ja tarjosi sitä Nancyn opettajalle. Ruokapöydän ääressä he juttelivat samalla Nancystä ja suunnitelmista, jota Nancyn pitäisi lupautua noudattamaan ottaakseen muut luokkatoverinsa kiinni opinnoissa.

Syödessään Olli katsahti Heleneen ja sanoi:

-" Anteeksi, että tunkeilen, mutta saanko kysyä missä Nancyn isä on".

-"Hän ei asu meidän kanssamme", Helene aloitti ja lisäsi:

-"Olen muuten sinkku"! Sen sanoessaan Helene nosti käden suunsa eteen. Miten epätoivoiselta hän nyt näyttikään!! "Voi samperi", Helene kirosi.

Mutta turhaan, Olli hymyili hurmaavasti ja sanoi:

-" Sitä olisin sinulta seuraavaksi kysynytkin".

He siirtyivät olohuoneen sohvalle keskustelemaan ja päättivät pyytää Nancyn mukaan.

Nancy laahusti paikalle, hän tiesi mitä tuleman piti. Opettaja ja äiti puhuttelivat hyvin vakavasti häntä. Nancy ei kuulemma saisi opintojaan päätökseen, koska rehtori ei myönnä todistuksia, jollei kaikkia kursseja ole suoritettu. Ja että Nancy on muita luokkalaisiaan rutkasti jäljellä.

Ja niin Nancy tajusi tehneensä virheitä.

Tokihan Nancy yritti ensin puolustella tekosiaan, mutta kahta kovaa (opettajaa ja äitiä) vastaan, se oli mahdotonta ja niin hän lupasi parantaa tapansa.

Illalla opettajan lähdettyä Helene vielä jutteli Nancylle. Ja Nancy lupasi lopettaa lintsaamisen.

Illalla Aavajoen tytöillä oli jälleen paljon mielessä. Helene mietti Nancyä ja hänen ongelmiaan. Häntä ei väsyttänyt ja niin hän päätti jatkaa keskeneräisiä maalauksiaan. Yht'äkkiä hän tajusi hymyilevänsä...samalla kun ajatteli Ollia.

Nancy kirjotitti sähköpostia Adelelle.

"Jouduin lupaamaan etten enää lintsaa, ja et usko miten hirveä homma minulla on saada toiset kiinni. Mulla on monta koettakin rästissä...apua...Adele, miksi annoin asioitten ajautua tähän pisteeseen."

Ja siitä päivästä lähtien Nancy alkoi jälleen päättäväisesti opiskella. Hän nousi aamuisin reippaasti ja osallistui koulutunneilla. Kun hän tuli kotiin, niin häntä odotti läksyt ja esseet.

Ahkerasti hän puursi maantiedon karttatehtävien parissa,

Helenekin auttoi vaikeimmissa tehtävissä,

välillä piti päntätä kemian kaavoja,

ja kirjoittaa äidinkielen ainetta, joka muuten sujui kuistilla istuessa aika hyvin.

Maalatessaan Helene mietti ahkeraa tytärtään. Nancy oli kyllä ahkeroinut ja ottanut itseään niskasta kiinni opiskelujen suhteen. Jotain kivaa pitäisi keksiä, mutta mitä?

Ja sitten hän sen keksi: BILEET!

Kun viikonloppu koitti, Helene ja Nancy valmistautuivat innoissaan juhlia varten. Helene soitti vielä viime hetken varmistuksen vieraille, että pääsevätkö kaikki kutsutut varmasti tulemaan.

Nancy kävi suihkussa ja

pukeutui juhlamekkoon.

Sitten he olivatkin valmiit vastaanottamaan vieraat.

Nancy kiinnitti silmänsä heti komeaan Janiin. Vaalea poika vaikutti vähän ujolta, mutta niinhän kaikki aluksi on.

Illan edetessä Jani rentoutui ja he heittivätkin Nancyn kanssa hauskaa läppää ja bileiden tunnelma kohosi kohti kattoa!

Helene sen sijaan oli siirtynyt Ollin kanssa sivummalle ja he juttelivat toisiinsa keskittyen. Hetken päästä juttelu muuttui kuiskutteluksi, kun he kuiskivat toistensa korviin helliä sanoja.

Romantiikkaa oli toden totta ilmassa.

Kunnes illan loputtua he antautuivat suloisen suudelman vietäväksi.

Bileet päättyivät lopulta myöhään yöllä ja vieraat hipsivät yksi toisensa jälkeen koteihinsa. Nancy keräili vielä pöydältä roskia ja vei pussin ulos. Hän näki äitinsä haaveilevan näköisenä istumassa syksyn viimeisessä lämpimässä illassa nurmikolla. Äiti näytti onnelliselta, Nancy meni Helenen viereen istumaan.

-" Oletko onnellinen?", Nancy kysyi.

-"Pitkästä aikaa voin sanoa, että olen onnellinen", Helene vastasi hymyillen.

-"Johtuuko se Ollista?", Nancy uteli.

Helene ei vastannut, mutta äidin onnellisesta hymystä Nancy osasi päätellä itse vastauksen.

Seuraavana aamuna Helenen taidenäyttelyn järjestäjä Karl Gustavsson tuli piipahtamaan kylässä. Hän halusi nähdä miten Helenen maalaukset edistyvät.

Nancy ilahtui Ronnyn soitosta ja pyysi pojan kyläilemään.

Karl katseli Helenen maalauksia ja sanoi:
-"Hienoa työtä, uskon että näyttelystä tulee upea!".

Alun jutustelun jälkeen Nancy tunsi olonsa Ronnyn vieressä hieman vaivaannuttavaksi. Nancy ehdotti, että he ottaisivat jotain juotavaa kaapista.

"Ronnykin on ihmeen hiljainen", Nancy ajatteli ja vilkaisi silmäkulmastaan vieressään istuvaa poikaa.

He siirtyivät olohuoneeseen ja Nancy ei voinut vastustaa kiusausta pyyhkäistä Ronnyn suupielestä äsken syötyjen keksien murua.

Ronny säpsähti, mutta samalla hän veti Nancyn lähelleen.

Ronny sanoi: "Halusin suudella sinua jo aiemmin".

Nancy sulki silmänsä ja antautui hellään suudelmaan.

He viettivät vielä pari tuntia yhdessä kuunnellen levyjä Nancyn huoneessa. Sitten Ronnyn piti lähteä kotiin. Hellien jäähyväisten merkeissä nuoret lupasivat soitella toisilleen pian.

Nancy katsoi Ronnyn perään. Hänen vatsassaan tuntui jännää lepatusta. Nancyn parhaat kaverit, Adele ja Erica saisivat pian puhelun Nancyltä ja kuulisivat uusimmat käänteet Ronnystä.

Puhelin oli varattu, koska Helene puhui Ollin kanssa.

-"Haluaisin nähdä sinut", Olli sanoi.

-"En oikein tiedä", Helene vastasi. Hän ei tiennyt miten suhtautua Olliin. Olihan mies kuitenkin Nancyn opettaja.

-"Jos tulisin illalla piipahtamaan", Olli sanoi toiveikkaasti.

-"Sopii, mutta vain pikaisesti", Helene sanoi ja päätti puhelun.

Illan hämärtyessä Helene ja Olli kohtasivat.

Voimatta vastustaa toisiaan, he löysivät itsensä pian lähekkäin.

-"Helene", Olli aloitti, "Minun on pakko kertoa...rakastuin sinuun ensisilmäyksellä".

-"En tiedä voiko tästä tulla mitään", Helene sanoi, "enkä tiedä miten Nancy suhtautuisi tähän".

-"Saanko kysyä mitä tunnet minua kohtaan?", Olli kysyi varovasti.

Helenen sydän värisi, hän tunsi syvää ihastusta Ollia kohtaan.

Molemmat tunsivat yhteyden ja sähköisen kipinän välillään.

-"Kulta, haluan alkaa seurustelemaan kanssasi", Olli jatkoi.

Ja hellä suudelma sinetöi sanattoman sopimuksen yhteisestä päätöksestä.

Ollin lähdettyä Helene pyysi Nancyn sohvalle.

-"Kultaseni, minulla on sinulle asiaa", Helene aloitti.

Nancy luuli asian koskevan jälleen hänen opintojaan ja aloitti:

"Minä olen ollut ahkera, tänäänkin sain historian kokeesta 8½", Nancy puolustautui.

-"Tiedän, että olet ollut ahkera, Nancy, ei kyse ole siitä, vaan haluan jutella kanssasi Ollista".

Ja niin Helene kertoi Nancylle, että he olivat Ollin kanssa nyt virallisesti seurusteleva pari.

Ennen nukkumaanmenoa Nancyn päässä vilisi ajatuksia. "Olli, hänen opettajansa, olisi äidin miesystävä?", "Muuttaako se nyt meille?", "Toivottavasti se ei koulussa vaan mene möläyttämään, että seurustelee äitini kanssa?". Vaikka Nancy tunsi pientä ällötystä asiaa kohtaan, niin toisaalta hän myös ymmärsi äidin ilon ja onnen. Eihän Helenellä ole ollut miesystävää vuosikausiin.

Yöllä Helene raapusti vielä muutaman rivin päiväkirjaansa. " Onko nyt minun aikani saada rakastaa ja tuntea rakkautta?" Toivoa täynnä hän sulki päiväkirjansa kannet ja nukahti Ollin kasvot mielessään.

Seuraavana yönä satoi ensilumi. Ja kuten jokaisena vuonna aiemminkin, ensilumessa oli taikaa. Nancy ei osannut aavistaakaan mitä päivä toisi tullessaan.

Nancy ei voinut vastustaa puhdasta, untuvanpehmeää lunta vaan juoksi pikkulapsen tavoin koskettamaan lunta. Pikaisen lumiukon jälkeen, hän heittäytyi selälleen pihalle ja teki lumienkelin. Postinjakaja huusi ohimennessään: "teille on postia" ja posket punaisina Nancy ravisteli lumet vaatteistaan ja riensi postilaatikolle.

-"Mitäs täällä on?", Nancy huhuili itsekseen.

Hän huomasi luukun perällä kirjeen ja otti kuoren käteensä. Nancy luki:
Nancy Aavajoki, Kurkiauranpolku 2, 961264 Kurkela.

Ja toisella puolella:
lähettäjä: A. Aavajoki

"A. Aavajoki", Nancy toisti ääneen. "Senhän täytyy tarkoittaa Aaroa! Isää!", Nancy huudahti.

Vapisevin käsin Nancy avasi kirjeen:

"Rakas Nancy,

En tiedä, oletko saanut kirjeitäni aiemmin. Olen kirjoittanut sinulle, mutta en ole saanut vastausta. Olen tehnyt paljon virheitä, niistä äitisi on sinulle ehkä kertonut, tai sitten ei. En tiedä, mutta sen tiedän, että rakastan sinua. Ja olen aina rakastanut. Nancy, haluaisin tavata sinut ja äitisi. Sain osoitteenne isoäidiltäsi, toivon että vastaat minulle. Kirjeen lopussa on osoitteeni ja puhelinnumeroni. Rakastavin terveisin Isäsi Aaro.

Nancy ei tiennyt mitä ajatella. Hän luki kirjeen lopusta osoitteen. Varisla.... Sehän on Kurkelan naapurikaupunki. Nancy meni sisään ja luki kirjeen uudestaan ja uudestaan.

Vihdoin, luettuaan kirjeen varmaan kymmenen kertaa, hän sai riisuttua ulkovaatteet ja meni omaan huoneeseensa.

"Kirje isältä. Isältä, josta hän ei ollut kuullut mitään kymmeneen vuoteen, isä, joka hylkäsi hänet ja äidin." Nancy ei tiennyt mitä ajatella. Toisaalta hän ei tuntenut vihaa, ei surua, ei rakkautta. Ei mitään. Hän oli unohtanut isän. He olivat aina pärjänneet äidin kanssa, mihin hän enää isää tarvitsee.

Helene pyysi Nancyn olohuoneeseen kysyäkseen mitä ruokaa hän haluaisi päivälliseksi. Kun Nancy vain tuijotti tyhjyyteen sanomatta sanaakaan, Helene tajusi, että jotain on vialla.

-"Nancy, mikä sinulla on?", Helene kysyi huolestuneena.

(Ei vastausta)

-"Nancy, kerro minulle", äiti pyysi.

Ja Nancy sai vihdoin suunsa auki. "Sain tänään kirjeen. Isältä.", Nancy sai sanottua.

Silloin Helene käsitti mitä oli tapahtunut. Nancy oli saanut jonkun isänsä lähettämistä kirjeistä käsiinsä, vaikka Helene yritti niitä kovasti hävittää sitä mukaa kun niitä tuli.

Helene huokaisi syvään ja aloitti:

"Katsos Nancy, olen jättänyt kertomatta tiettyjä asioita, koskien isääsi.".

Helene nousi kirjahyllyn luo ja otti alimmasta korista kansioiden alta vihreän kirjan.

Hän avasi kannet ja vieressä istuva Nancy näki vanhojen valokuvien pursuavan kirjan välistä.

"Kymmenen vuotta sitten, ennen kuin isäsi lähti....", Helene aloitti.

Ja Nancy kuunteli.