-"Isä?", Nancy kysyi uskomatta todeksi. Tässäkö seisoi hänen isänsä, jota hän ei ollut nähnyt moniin vuosiin.

-"Minä se olen, pikkuinen", Aaro vastasi. Nancy katseli miestä epäuskoisena. Isä oli siis saanut hänen kirjeensä ja oli nyt tullut tapaamaan häntä. Nancyn tunteet olivat ristiriitaiset, miten hän suhtautuisi mieheen, joka oli pettänyt hänen äitiään, ja joka kuitenkin on ja oli aina ollut hänen isänsä.

-"En tiedä mitä ajatella", Nancy sanoi. Hänen päässään risteili ajatuksia, eikä hän saanut yhdestäkään otetta.

-"Tule, lähdetään kahville. Voit kysyä minulta mitä haluat ja lupaan vastata", Aaro, Nancyn isä sanoi. Hieman epäröiden Nancy kuitenkin päätti tarttua hetkeen ja hyppäsi auton kyytiin ja niin Aaro kaasutti pois pihasta.

Samaan aikaan sisällä Olli löysi kihlattunsa keittiöstä tuijottamasta tyhjyyteen, edessään viinipullo ja lasi viiniä.

-"Helene, mikä on hätänä?", Olli huomasi, että jotain oli nyt vialla.

Ollin istahdettua pöydän ääreen, Helene alkoi kertoa. Hän kertoi menneisyydestä: Aarosta, Aaron ja Julien tempusta ja siitä, että vähän aikaa sitten Aaro oli seissyt heidän ulko-ovensa takana.

Olli raivostui. Miten kukaan on voinut kohdella Heleneä noin törkeästi? Hän ei koskaan tekisi Helenelle mitään tuommoista.
-"Kunhan saan sen nilkin käsiini!", Olli tuhahti.

 

Helene katseli Ollin silmiin ja hän näki niissä aidon rakkauden Heleneä kohtaan. "Tässä on mies, joka on valmis puolustamaan minua", hän ajatteli. Heleneä alkoi hymyilyttää ja hän sanoi: -"Älä höpsi, Aaro ei ole sen arvoinen". Nopeasti he vaihtoivat puheenaihetta ja päättivät lyödä hääpäivän lukkoon. Se unelmien päivä koittaisi pian.

Samaa aikaan kahvilassa vietettiin vaivaannuttavia, hiljaisia hetkiä. Nancy katseli jalkoihinsa ja Aaro pälyili pitkin kahvilan seiniä.

Aaron rykäistyä kurkkunsa, hän katsahti Nancyyn ja sanoi:

-"Anteeksi Nancy, olen kaikkien näiden vuosien aikana halunnut pyytää sinulta anteeksi. Anteeksi, että olin typerä ja tein mitä tein.

Nancy katsoi miestä, isäänsä, jota ei ollut nähnyt moneen vuoteen.

-"Jos olisin tajunnut, mihin tekoni johtaa, en ikipäivänä olisi pettänyt Heleneä", Aaro jatkoi hiljaisella äänellä.

Katuva ja selvästi pahoillaan oleva mies Nancyn silmien edessä, sai hänet leppymään.

-"Aaro..", Nancy aloitti, "Tai siis isä", Nancy korjasi sanomisiaan.

"En voi antaa sinulle anteeksi äidin puolesta, mutta kiitos kun tulit tapaamaan minua. Olen aina halunnut, että vielä tavattaisiin.", Nancy sanoi ja samalla tunnelma vapautui. He kertoivat toisilleen elämistään, Nancy opiskeluistaan ja Aaro työstään. Nancylle selvisi isästään monia asioita, sellaisiakin, joita hän ei uskonut ikipäivänä saavansa selville.

Kun Helene oli lähtenyt heidän yhteisestä kodistaan Nancyn kanssa, Aaro oli romahtanut täysin. Hän oli tajunnut tehneensä elämänsä virheen ja heitti Julien (naisen, jonka kanssa oli pettänyt Heleneä) samana iltana pihalle asunnosta. Aaro oli vuosia ajelehtinut työttömänä ja masentuneena, mutta koskaan hän ei ollut unohtanut Aavajoen naisia.

-"En koskaan", Aaro sanoi.

Tuntien juttelun jälkeen kahvila suljettiin ja Aaro ja Nancy lähtivät takaisin päin.

-"Soita minulle", Aaro pyysi, kun he halasivat toisiaan, sitten Nancyn lapsuuden.

Kotiin tullessaan Nancy kuuli Helenen ja Ollin odottaneen häntä.

"-Meillä on iloisia uutisia", he huudahtivat yhteen ääneen.

Nancy mietti, miten kertoa omista uutisistaan. "Olisiko isän tapaaminen iloinen uutinen, muille kuin hänelle itselleen."

Silmät innosta loistaen Olli ja Helene kaivoivat esiin tapettimallistoja ja maaliesitteitä.

Helene kuitenkin huomasi, että Nancyllä oli muuta mielessä. Nancyn kerrottua isän kanssa vietetyistä tunneista, Helene päätti suhtautua asiaan aikuismaisesti.

-"Nancy, Aaro on isäsi, enkä kiellä sinua tapaamasta häntä", Helene veti henkeä, "Mutta minun ei tarvitse olla Aaron kanssa missään tekemissä".

Loppuilta sujuikin mainiosti. Kaikki olivat hyvällä tuulella, kun he juttelivat ja suunnittelivat kodin remonttia. Häät olisivat pian, ja ennen häitä koti saisi uuden sisustuksen. Niinpä Aavajoki-Pujolan kodissa tartuttiin hauskan illan jälkeen tuumasta toimeen.

Viikkojen kuluessa remontti edistyi. Jokainen kantoi kortensa kekoon. Jokainen huone piti tyhjentää, jotta saatiin seinille maalattua uusi väri tai tapetti. Lattiat hiottiin kiiltäviksi ja huonekalut meni suurimmaksi osaksi vaihtoon. Olli toi entisestä kodistaan huonekaluja ja sisustaminen eteni huone kerrallaan.

Välillä Nancyn teki mieli potkia joka paikassa lojuvia pahvilaatikkoja hornan kuuseen.

Mutta kevään korvalla, uusi koti oli valmis. (Nyt seuraa kotiesittely)

Keittiö sai puiset työtasot, beigen värisen jääkaappi-pakastimen ja Ollin valitseman tiiliseinätapetin.

Helene sai päättää ruokailuhuoneen värit. Kuvataitelijana hän rakastaa kirkkaita ja vahvoja värejä, joten ruokailutilasta tuli värikäs violetteine seinineen ja vihreine tuolineen.

Eteisessä vaalean lipaston päälle asetettiin tärkeitä esineitä ja Olli toi entisestä kodistaan vanhan perintöpeilin.

Helenen ja Ollin makuuhuone sai viileitä sävyjä. Olli oli erityisen tyytyväinen ratkaisuun, hänelle oli tärkeintä, ettei seinistä tule vaaleanpunaiset.

Helene sai uuden valoisan maalausnurkkauksen.

Kylphuoneeseen ostettiin uusi pesukone ja suihkukaappi.

Olohuoneen väritys päätettiin yhdessä. Ja siitä tuli lämpimän punaisen ja valkoisen yhdistelmä.

Nancy halusi huoneensa vaaleanvihreäksi.

Nancyn huone sai myös muutamia uusia kalusteita.

Kevät koitti Kurkelaan ja rakastuneen parin hääpäivä lähestyi.

-"Aivan ihastuttava tämä hääpaikka", Helene katseli yhdessä Ollin kanssa valittua puistoa.

Auringonkukkien keltaisessa väriloistossa, Olli kaappasi rakkaansa syleilyyn.

Eräänä päivänä Helene maalasi tilaustyötä loppuun, kun havahtui puhelimen pirinään.

-"Haloo", Helene vastasi.

-"Helene, älä sulje puhelinta", miesääni luurin toisessa päässä pyysi.

Helene tunnisti äänen kuuluvan Aarolle.

-"En saa sinua mielestäni", Aaro sanoi. Helene kuunteli kuinka Aaro sanoi yrittäneensä ottaa heihin yhteyttä monien vuosien ajan, mutta pelkuruus oli voittanut. Helene muisti, kuinka oli kieltänyt koskaan ottamasta yhteyttä heihin. "Oliko se ollut virhe?", Helene huomasi ajattelevansa.

Aaron puhuessa tuntui kuin Helene olisi nuortunut kymmenen vuotta ja hetken hän muisti heidän rakkautensa, jonka piti olla ikuista.

Helene sai kerättyä voimansa. "-Älä soita minulle enää", Helene pyysi. Samalla hän ajatteli Ollia ja palasi menneistä tähän hetkeen.

Menneiden viikkojen aikana Nancy oli soitellut ja lähetellyt sähköpostia Janin kanssa. Nyt he pitkästä aikaa tapasivat.

-"Mulla on ollut ikävä sua", Jani sanoi ja halasi Nancyä. Eiväthän he olleet muuta kuin ystäviä, vaikka Nancy ei voinut kieltääkään pientä onnentunnetta, joka hänet valtasi Janin koskettaessa.

Nancy ja Jani vaihtoivat kuulumisia ja istuivat sohvalla Nancyn huoneessa.

Jotain oli muuttunut, Nancy huomasi. Juttelu ei ollut enää pelkkää harmitonta läppää, vaan ikäänkuin Jani olisi katsellut häntä pitempään, hipaissut muka vahingossa ja nauroi Nancyn tyhmemmillekin jutuille.

Janin lähtiessä kotiinpäin Nancy päätti saattaa häntä vähän matkaan.

-"Saanko suudella sinua?", Jani kysyi ujosti. Ja silloin Nancykin sen tunsi. Saman jännityksen ja pitkät katseet. Hän kietoi kätensä Janin kaulaan ja antautui hellään suudelmaan.

Janin lähdettyä, Nancyn mieleen hiipi Ronny. "Miten tässä näin saattoi käydä?", Nancy pohti.

Nancyä ajatteli nyt kaksi Kurkelan kaupungin nuorta miestä, Jani sekä Ronny. Miten Nancy saisi ajatuksensa selväksi ja kumpi heistä olisi se oikea? Vai oliko kumpikaan? Entäs Joel? Oliko Nancy päässyt Joelista kokonaan yli?

Kaksi päivää ennen häitä Nancy päätti toivottaa Ollin tervetulleeksi Aavajoen neitosten elämään.

-"Anteeksi, että aluksi olin niin varautunut sinun suhteesi", Nancy sanoi.

Olli arvosti tätä elettä hyvin suuresti ja iloitsi siitä, että Nancy huoli hänet heidän elämäänsä alun nyrpistelyjen jälkeen.

Iloisena Nancyn sanoista Olli linnoittautui keittiöön ja tuli sieltä suussasulavien mansikkamousseleivosten kera takaisin.

-"Kerrassaan herkullista", sanoivat Helene ja Nancy yhteen ääneen.

Päivää ennen häitä pidettiin polttarit.

Ollin lähdettyä viettämään omia polttareitaan, Kurkiauranpolku 2:ssa nousi tunnelma kattoon tyttöjen viettäessä Helenen polttareita tanssien ja laulaen.

Nämä Aavajoen tyttäret ystävineen osaavat todellakin pitää hauskaa!

Bileet kestivät aamunkoittoon, eli siihen asti kun juomiset riittivät. Sen jälkeen väsyneet juhlivat kapusivat omiin sänkyihinsä.

Hääpäivän valjettua Olli aloitti aamutoimet pirteänä ja iloisena tulevasta päivästä.

Nancykin sai taiteiltua itselleen sopivan juhlakampauksen.

Helenen suoristettua vielä kerran hääpukunsa helman, oli hän valmiina lähtemään hääpaikalle.

Auringon paistaessa täydellä terällään, vihkiminen alkoi. Olli katseli alttarilla odottaen ja hänen hengityksensä salpautui nähdessään Helenen lipuvan keltaisten ruusujen terälehdillä peitettyä kujaa kohti Ollia.

Helene, kevätpäivääkin kauniimpi morsian katsoi Ollia silmiin ja tiesi elämänsä rakkauden odottavan häntä alttarilla.

"Tahdon", he sanoivat vuorollaan ja niin suuri rakkaustarina sai sinettinsä.

Nancy, joka toimi häissä morsiusneitona ja samalla Helenen kaasona, oli silminnähden onnellinen äitinsä ja Ollin onnesta.

Häät olivat perinteiset, riemukkaat häät, joissa nostettiin maljoja hääparin kunniaksi,

syötiin herkullisia ruokia, aina paistista hääkakkuun,

kuunneltiin puheita,

mutta yhtä asiaa ei osattu odottaa. Sininen henkilöauto kurvasi pihaan ja autosta nousi Aaro.

Helenen huomattua kuokkavieraan saapumisen, hän huudahti: "Aaro, sinua ei ole kutsuttu tilaisuuteen, olisitko ystävällinen ja poistuisit paikalta".

Aaro saapui Helenen luo sovitellen ja sanoi: "Haluan vain jutella kanssasi", "Pienen hetken", hän pyysi.

-"Etkö kuullut mitä Helene sanoi", Olli puuttui asiaan. "Ala painua täältä!"

-"Älä puutu Helenen ja minun väleihini", Aaro tiuskaisi. "Minulla on Helenelle asiaa ja aion sen hänelle sanoa", Aaro tokaisi.

-"Kahdenkeskistä asiaa", Aaro päätti vielä tarkentaa.

Se oli Ollille liikaa. Kukaan, kaikkein vähiten Helenen ex-mies ei komentelisi häntä. Eikä etenkään tulisi heidän häihinsä keskustelemaan Helenen kanssa.

-"Nyt riittää, suksi suolle täältä tai heitä sinut täältä pellolle", Olli murahti.

Mutta Aarohan ei lähtenyt mihinkään. Niinpä Ollin ei auttanut muu, kuin toteuttaa uhkauksensa.

Nancy katseli tappelua kauhuissaan. "Miksi isän piti tulla tänne nyt?"

Osa häävieraista säikkyi rajua riitelyä ja hyvin nopeasti he tekivät lähtöä. Osa halusi jäädä katselmaan mitä tapahtuisi. Saipahan pikkukaupungin juorukellot jälleen puhuttavaa, kun Helenen ex-mies tuli häihin kuokkimaan.

Tappelu kesti ja kesti, kunnes Aaro antautui.

-"Hyvä on, poistun paikalta", Aaro sanoi pettyneenä.

-"Mutta tämä ei jää tähän", hän huusi kävellessään poispäin. "Helene, en ole unohtanut sinua", hän sanoi kävellessään Helenen ohitse autolleen.

Nancy juoksi isänsä luo ja halasi häntä. -"Ei kai sinuun sattunut", Nancy huolehti.

-"Ei hätää pikkuinen", Aaro vastasi.

-"Otan pian taas yhteyttä", ja sen sanottuaan Aaro kaasutti pois hääpaikalta.

Pienien naarmujen ja muiden tappelun nujakassa syntyneiden ruhjeiden saatua asianmukainen puhdistus, häät jatkuivat. Iltaan kuului vielä tanssia ja erilaisia hääleikkejä. Häät olivat uskomattoman onnistuneet, lukuunottamatta tietenkin Aaron vierailua.

Illalla tanssiessaan Olli kysyi Heleneltä:

-"Rakkaani, rakastatko minua".

-"Vain ja ainoastaan sinua minä rakastan", Helene vastasi ja kierähti Ollin käsivarsille.

Illan hämärtyessä ja onnellisten juhlijoiden tanssiessa illan viimeisiä kappaleita, Nancy jäi vaikeiden valintojen eteen.

Isän ja Ollin välit....Kumman puolelle hän asettuisi?

Jani ja Ronny....Kumpi heistä veisi hänen sydämensä?