torstai, 12. helmikuu 2009

Osa 10: One year later

Tässä osassa nähdään mitä Nancyn ja Helenen elämään kuuluu vuoden kuluttua.

 

Tässä on Helene, hieman uudistuneessa kampauksessa. Raskaus on nyt onnellisesti ohitse ja arki on vauvantuoksuista.

Olli on myös saanut uutta ulkonäköä, lähinnä hiusten muodossa.

Pariskunta on edelleen onnellisia yhdessä,

suorastaan umpirakastuneita.

Joskus kyllä perheessä keskusteltiin siitä, kumman vaipanvaihtovuoro on.

-"Kyllä se nyt on sinun vuorosi", Helene kiusoitteli rakastaan.

Yöt menivät valvoessa ja syöttäessä pienokaista...

tai siis kahta pienokaista!

Sillä Helene ja Olli saivat yhden vauvan sijaan kaksoset!

Entisestä Nancyn huoneesta tehtiin lastenhuone. Tässä on molempien sängyt ja yhteinen hoitopöytä.

Tässä on toinen kaksosista, tyttövauva, nimeltänsä Emma.

Poikavauva, siskoaan minuutin myöhemmin syntynyt, Jonathan.

Helene oli toki äitiyslomalla, mutta veri veti maalaamaan. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska aina kun hän oli aloittamassa töitään, niin toinen (tai kummatkin) kaksosista aloitti itkun.

Olli oli hyvä isä ja ahkerasti auttoi vauvanhoidossa.

Helene tunsi suurta rakkautta näiden kahden pienen olennon edessä.

Kun vauva-arki saatiin kunnolla käyntiin, Olli jatkoi töitään vararehtorina. Nyt tarvittiin rahaa vaippojen ostoon.

Välillä onnellinen pikku perhe kävi myös piknikillä.

Olli oli ylpeä perheestään.

Jonathan katseli luottavaisena tulevaisuuteen.

Kuten siskonsa Emmakin.

Helene oli onnellinen muutosta Kurkelaan. Eihän olisi uskonut reilu vuosi sitten, että elämä voi muuttua kertaheitolla.

Helene oli onnellinen, ja sehän on tärkeintä.

Mitä Nancyn elämään kuuluu? Edellisessä osassa Jani esitti hartaan toiveen, että he muuttaisivat Nancyn kanssa yhdessä saman katon alle.

Nancy päätti toisin. Hän aloitti kesän jälkeen lakiopinnot Kurkelassa.

Nancyn muutti isoksi kasvaneen Felixin kanssa omaan taloon vuokralle.

Ihana oma rauha!

Ja jääkaapin sai täyttää juuri sellaisilla herkuilla kuin itse halusi.

Toisaalta se oli myös aika rankkaa, koska kukaan ei siivonnut jälkiä, käynyt kaupassa, jne. Itse piti kaikki hoitaa, mutta oli se sen arvoista.

Tässä on Nancyn olohuone. Yhdellä seinustalla on Felixin peti.

keittiö ja ruokailutila.

makuuhuone.

Vihreä, pieni talo ulkoa päin.

Niin päivät kuluivat opiskellen, taloustöitä tehden ja opiskelun ohella myös työssä käyden. Vuokra piti saada maksettua.

Nancy oli tyytyväinen elämäänsä. Hän halusi nyt opiskella ja valmistua ajallaan. Kursseja tulikin suoritettua ripeään tahtiin.

Uusista luokkakavereista Nancy sai hyviä ystäviä.

He istuivat iltaa milloin opiskelujen ja milloin bilettämisen merkeissä.

Melkein joka viikonloppu Nancy suuntasi juhlimaan.

Juhlat jatkuivat useimmiten aamuun asti.

Seuraavana päivänä pitikin olla limulinjalla, että selvisi taas maanantaiaamuna opintojen pariin.

Nancy kävi myös opintojen ohella töissä. Hän teki keikkaa apumiehenä rakennuksilla. Siitä maksettiin aika hyvin.

Nancyn äiti, Helene, asui vain kahden kilometrin päässä tyttärestään.

Ja Nancylläkään ei ollut matka eikä mikään käydä katsomassa äitiä, Ollia ja kaksosia.

Vaikka seurustelusta Janin kanssa ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan mitään, niin se ei estänyt Nancyä tapailemasta miehiä.

Mutta kukaan heistä ei vienyt Nancyn sydäntä.

Reilussa vuodessa oli tapahtunut niin paljon. Muutto Kurkelaan, Ronny, Jani, Helene ja Olli, isän kuolema, kaksoset, uudet opiskelut.... Nancy halusi nyt vain ottaa päivän kerrallaan, opiskella, valmistua ja siinä samalla elää tavallista nuoren naisen elämää iloineen ja suruineen.

Nancy Aavajoki 19v.

Tarina päättyy.

perjantai, 30. tammikuu 2009

Osa 9: Kohti tulevaisuutta

 

3 viikon kuluttua.

Lähipiiri kokoontui Aaro Aavajoen hautajaisiin. Kolarissa loukkaantunut Aaro ei selvinnyt tapaturmasta, vaan menehtyi teho-osastolla. Nancy oli murheenmurtama. Hän oli kulkenut kuin sumussa nämä kolarin jälkeiset viikot.

Helene ja Olli surivat Nancyn isän kuolemaa aikansa, mutta pian arki koitti heille ja he jatkoivat elämäänsä eteenpäin.

Nancy ei päässyt isänsä kuoleman yli. Koko ajan isä oli hänen mielessään. Meni päiviä jolloin Nancy makaili huoneensa lattialla, tekemättä mitään, vain tuijottaen tyhjyyteen.

Jani kävi joka päivä kysymyssä Nancyn vointia.

-"Ei, Nancy ei voi vieläkään hyvin", Helene vastasi. Ja Jani lähti, kunnes tuli taas seuraavana päivänä kysymään jaksaisiko Nancy nähdä hänet.

Olli teki kaikkensa saadakseen Nancyn piristymään. Hän leipoi suussasulavia leivonnaisia, yrittäen saada Nancyä maistamaan edes pienen palan. Mutta Nancy vain kohautteli olkiaan kakkupaloille.

Nancyä ei huvittanut mikään. Hän mietti, mitä kaikkea olisi voinut vielä isänsä kanssa tehdä. -"Miksi isän piti kuolla?", hän kysyi yhä uudestaan, saamatta vastausta.

Joka ilta Helene ja Olli tulivat Nancyn huoneeseen.

-"Kultaseni, yrittäisit piristyä", Helene huolehti. Usein Nancy ei edes vastannut.

Päivät ja viikot kuitenkin kuluivat ja alkukesän aurinko poltti yhä kuumemmin. Helene siirsi maalaustelineensä ulos.

Eräänä aurinkoisena aamuna Nancyn olo tuntui paremmalta. Hän jaksoi nousta ylös sängystä. Samalla hän päätti kaivaa kaapistaan värikkäät vaatteet ylle ja tarkistaa sähköpostit. Janilta ja muilta kavereilta oli tullut useita viestejä, joissa toivotettiin Nancylle kaikkea hyvää ja piristymistä.

Pitkästä aikaa tuo pieni Felix-koirakin sai Nancyn huomiota.

Päivän edetessä Nancy tajusi kuinka paljon kaipasikaan Jania. Hän ei ollut nähnyt Jania moneen viikkoon.

-"Moi Jani", Nancy sanoi.

-"Nancy!", Jani huudahti ja hänen äänestään kuulsi ilahtuneisuus.

Nancy pyysi Jania käymään ja poika suostui heti.

Rakastavaisten välit eivät olleet viilentyneet, sen saivat kumpikin ilokseen huomata.

-"Olen tosi pahoillani Nancy..isäsi puolesta...", Jani sanoi varovasti. Hän ei halunnut saada Nancyä pois tolaltaan ja oli siksi sanoissaan varovainen, koska ei tiennyt miten Nancy suhtautuisi. Ja sitäpaitsi hän ei enää koskaan haluaisi olla näin pitkään erossa Nancystä.

Olli ja Helene keskustelivat olohuoneessa.

-"Se auto toimitettiin nyt.", Olli vastasi.

-"En ole varma Nancyn suhtautumisesta", Helene pohti.

Yhteistuumin he päättivät, että yllätys voitaisiin kuitenkin julkistaa.

"YLLÄTYS!", Helene ja Olli huusivat yhteen ääneen, Nancyn saapuessa pihalle.

Alkuihmetyksestä toivuttuaan Nancy meni auton luo.

-"Auto?"

-"Minulle?"

Nancyn ajatukset risteilivät. "Mitä hemmettiä nuo kaksi oikein ajattelivat?"

Helene ja Olli näkivät Nancyn ilmeestä, että hän ei ilahtunut lahjasta. Nancyn mieleen tuli jälleen kolari. Autot saivat hänessä aikaan inhottavia tuntemuksia. Sanomatta sanaakaan Nancy juoksi pois pihasta.

-"Nancy, pysähdy!", Helene huusi perään.

Nancy juoksi itsensä läkähdyksiin ja kun hän viimein hiljensi vauhtia, hän huomasi olevansa Janin kotitalon kulmilla. Jostain hän sai kummaa päättäväisyyttä ja askeleet veivät Janin ovelle.

-"Tarvitsen muuta ajateltavaa", Nancy vaikeroi Janille ja kertoi autoepisodin.

-"Aika kummallista", Janikin sanoi ja ihmetteli myös miksi he olivat ostaneet Nancylle auton. Etenkin nyt kun Nancyn isä oli kuollut autokolarissa.

-"Tule lähemmäs", Jani pyysi Nancyä. "Voin antaa sinulle muuta ajateltavaa".

Heidän suudellessa Nancystä tuntui, että kaikki on hyvin, tai ainakin olisi pian hyvin. Hän päätti tarttua hetkeen.

Heidän hempeillessään Janin sohvalla, Nancy nousi istumaan Janin syliin.

-"Oletko varma?", Jani kysyi.

-"Täysin.", Nancy vastasi ja niin asiat etenivät.

Iltapäivällä Nancyn lähtiessä Janin luota kotia kohti, hän tunsi levollisuutta. Janin kanssa asiat olivat hyvin. Eikä hän halunnut syyttää myöskään Ollia tai äitiä. Eivät he olleet autoa pahalla tarkoittaneet. Ja elämä kulkisi kuitenkin eteenpäin, Nancy ei voinut pysähtyä paikoilleen.

Kevätlukukauden viimeiset koulupäivät olivat käsillä ja se tarkoitti Nancylle loppukiriä esseiden ja esitelmien parissa.

Nancyn puurtaessa koulutöiden parissa Olli ja Helene suunnittelivat Nancyn 18-vuotissynttäribileitä.

-"DJ pitää ainakin olla", Olli vakuutti.

Nancy kävi isänsä haudalla usein. Hän vei tuoreita kukkia ja vain istui haudan läheisyydessä. Suurin suru oli hellittänyt ja Nancy tunsi jo voivansa hengittää vapaasti. Isä säilyisi hänen muistoissaan, aina.

Helene järjesti synttäreitä täyttä häkää.

-"Ehdottomasti teidän pitää saapua paikalle", Helene sanoi kutsuessaan vieraita juhliin.

Nancy ja Jani tapasivat joka päivä.

-"Minulla on sinulle kerrottavaa", Jani aloitti.

-"Kesän jälkeen aloitan arkkitehtuuriopinnot Multikuplan opistossa, Vermäälässä."

"Vermäälässä?", Nancy parkaisi. "Mutta sinnehän on ainakin 50 kilometriä matkaa?"

-"Niin, tiedän, siksi haluankin että muutettaisiin sinne yhdessä", Jani sanoi.

-"Rakastan sinua, Nancy, enkä halua elää päivääkään ilman sinua". Jani katsoi rakastaan silmiin. "Vuokrattaisiin sieltä kaksio ja sinäkin voisit tulla Vermälään opiskelemaan". Jani sanoi ja kertoi samalla mitä kaikkia kouluja sieltä löytyisi.

Nancy otti asian avoimin mielin vastaan.

-"Kenties siellä voisi olla tulevaisuuteni", Nancy vastasi miettien.

Illalla Nancy jutteli äitinsä kanssa ja kertoi Janin ehdotuksesta.

-"Nancy, kultaseni. Tiedäthän, ettei sinulla ole mikään kiire pois kotoa?", Helene varmisti.

-"Tiedän", Nancy vastasi ja lisäsi samaan hengenvetoon: "Mutta luulen, että siellä voisi olla helpompi olla, saisin uusia tuulia elämääni."

Helene tiesi miltä Nancystä tuntui. Olihan hänkin ollut kerran nuori. Ei hän alkaisi Nancyä väkisin pidättelemään Kurkelassa. Nancy saisi elää ja tehdä omat virheensä ja ratkaisunsa. Sitäpaitsi isän kuolema oli Nancyä kasvattanut aika lailla ja hän näki Nancyssä nuoren naisen, joka juuri pohti suuntaa elämälleen. Helenelläkin olisi tiedossa suuria muutoksia.

Ja Olli saisi kuulla niistä ensimmäisenä.

Eräänä iltana, kun Olli saapui töistä kotiin, oli Helene vaihtanut ylleen vartalonmyötäisen paidan. Se korosti hänen vatsansa seudulla näkyvää pientä kumpua.

-"Kultaseni", hän pyysi Ollin luokseen.

-"Sinusta tulee isä".

Olli oli onnensa kukkuloille ja tunsi kuinka hänen sydämensä meinasi pakahtua onnesta.

-"Sinä pieni muruseni, isä rakastaa sinua jo nyt", Olli leperteli raskausmasulle.

Muutaman viikon kuluttua pidetyt Nancyn synttärit olivat huikea menestys. Ihmiset olivat valtavan hyvällä tuulella ja synttärisankaria juhlittiin pitkälle aamuun asti.

Nancy oli nyt 18-vuotias ja hänelle olivat kaikki ovet avoinna. Mitä kaikkea vuodet toisikaan tullessaan? Hän katseli luottavaisena kohti tulevaisuutta.

 

----------------------------------------------------------------

Tulossa viimeisessä osassa:

-Katso millainen aikuinen Nancystä kasvoi.

-Muuttiko Nancy Janin kanssa Vermäälään?

-Mitä Nancy opiskelee / tekee työkseen?

-Mitä Helenelle ja Ollille kuuluu?

maanantai, 26. tammikuu 2009

Osa 8: Mustia sukkia ja murhetta kerrakseen

 

Nancy meni vuorostaan Janin kotiin. Hetken he katselivat toisiaan ja Jani tarttui Nancyn käteen.

 

-"Tiedäthän kulta että haluaisin mennä pitemmälle kanssasi", Jani sanoi katsellessaan Nancyn upottaviin silmiin. "Rakastan sinua", Jani henkäisi.

Nancyn vastatessa samalla lailla rakkauden tunnustukseen, Janin kasvoille levisi aurinkoinen hymy.

Myöhään illalla kotimatkalla Nancy pysähtyi hetkeksi keinuun. Hän katseli öistä tähtitaivasta ja teki päätöksen. Janin kanssa kaikki tuntui oikealta.

 

Samaan aikaan Jani muisteli iltaa Nancyn kanssa ja pian hän saikin nukahdettua vain nähdäkseen lisää unia unelmiensa tytöstä, Nancystä.

Aamulla Aavajoella Nancy kysyi Heleneltä ja Ollilta lupaa yöpyä Janin luona.

-"Mitä?", Olli karjaisi. "Ei tule kuulonkaan!", hän murahti.

-"Olli", Helene sanoi lempeästi ja tarttui miehensä käteen. "Nancy on jo 17, ja Jani on mukava poika. Kyllä he tietävät rajansa", Helene rauhoitteli kiihtynyttä Ollia.

-"Sen pojan on tultava tänne päivälliselle, sitten keskustellaan jatkosta", Olli sanoi päättäväisesti.

-"On sillä pojalla nimikin..."Nancy aloitti. "Jani".

-"Huolehtimisesi on hurmaavaa", Helene sanoi ja oli kiitollinen, että Olli oli nyt jakamassa hänen kanssaan vastuuta.

Iltapäivällä Jani ja Nancy tapasivat jälleen. Rakastavaisten oli vaikeaa pysytellä erossa toisistaan. Ja nyt oli myöskin yhteisen päivällisen aika.

Janin seuratessa Nancyä sisälle, hänen ajatuksensa muuttuivat jälleen levottomiksi, mutta hän hillitsi itsensä, pitihän hänen nyt tehdä hyvä vaikutus Nancyn äitiin ja Olliin.

 

-"Niin, mikäs sinä olet miehiäsi?", Olli kuulusteli isällisesti Jania.

-"No tuota, olen Nancyn poikaystävä", Jani takerteli sanoissaan.

Helene ja Olli vakuuttuivat lopulta Janin vilpittömyydestä, sillä niin rakastuneen pojan he näkivät.

Päivällisen jälkeen Nancy ja Jani hellittelivät Felixiä. (Koiranpentu sai siis nimekseen Felix)

Nuori pari sopi illan suunnitelmat valmiiksi.

-"Jes, voin jäädä teille yöksi", Nancy sanoi. "Onneksi päivällinen meni hyvin".

Jani nyökytteli, hän ei voisi olla tyytyväisempi. Tänä iltana Nancy olisi kokonaan hänen.

Janin lähdettyä Nancy katseli telkkaria, luki sähköpostit ja kävi suihkussa. Illan koittaessa hän teki lähtöä ja päätti kävellä Janille karnevaalialueen ohitse. Kurkelan karnevaalit olivat jokavuotiset pienehköt markkinat, joissa ihmiset viihtyivät ostellen kojuista naposteltavaa ja juomia. Nancykin pysähtyi ostamaan juoman. Hänen vatsassaan oli perhosia, kun hän tiesi viettävänsä yhteisen yön poikaystävänsä kanssa.

Ronny oli myöskin saapunut Karnevaaleille. Hän näki Nancyn kojun luona hörppimässä juomaa.

-"Nancy", Ronny huudahti ja käveli Nancyn luo.

-"Oletko yksin täällä?" Ronny tiedusteli ja samaan hengen vetoon sanoi: "Mehän voisimme hengata täällä yhdessä.".

-"Olen menossa Janin luo." Nancy sanoi ja kuin ärsyttääkseen Ronnyä, lisäsi vielä: "Yöksi."

Ronnyn silmät mustuivat. "Mitä ihmettä näet siinä nynnyssä?", Ronny murjaisi.

-"Sinä et puhu poikaystävästäni tuohon sävyyn", Nancy kiljaisi.

-"Poikaystävästä??", Ronny karjaisi. "Nopeastipa sinä minut unohdit".

Nancyn kääntyessä pois tilanteesta, Ronny riuhtaisi Nancyä käsivarresta.

-"Sinä et mene minnekkään", Ronny uhkasi.

-"Irrota heti, tai huudan apua!", Nancy vetosi. Ja Ronnyn vilkaistessa ympärilleen, hän irroitti otteensa.

Ronny kiehui raivosta tajutessaan, että oli menettänyt Nancyn pelkän väärinkäsityksen vuoksi.

Nancy pelästyi Ronnyn kohtaamista ja päätti sittenkin kävellä kotiin. Kotiin oli lyhyempi matka, kuin Janin luo ja hän ei tiennyt, jos vaikka Ronny lähtisi seuraamaan.

-"Voi Felix", Nancy leperteli pennulle. "Miksi pojat ovat vaikeita?"

Felix, pieni koiranpentu, katseli hetken Nancyä ja meni sitten omalle paikalleen pureskelemaan puruluutaan.

Nancy päätti soittaa Janille ja kertoa, mitä Ronnyn kanssa tapahtui.

-"Missä ihmeessä Nancy viipyy?", Jani ihmetteli. Ja hän lähti etsimään Nancyä. Jani oli jo ulkona, eikä enää kuullut kun puhelin pirahti soimaan.

Jani päätteli, että Nancy olisi varmaan jäänyt karnevaaleille hetkeksi. Hän päätti kävellä sitä kautta.

Ja pitkälle hän ei ehtinyt, kun Ronny pysäytti hänet.

-"Mitäs sinä täällä teet?", Ronny tivasi.

-"Eikö Nancy tullutkaan luoksesi", hän jatkoi.

-"Tiedätkö jotain Nancystä?", Jani huolestui. "Missä hän on?"

-"Miksi minä sen sinulle kertoisin", Ronny nauroi pilkallisesti.

-"Etkö tajua, Nancy ei halua olla sinun kanssasi", Jani yritti takoa järkeä Ronnyn päähän.

-"Ilman bileillan väärinkäsitystä, olisimme vieläkin yhdessä", Ronny väitti vastaan.

-"Jätä meidät rauhaan, senkin kahjo", Jani sanoi ja lähti jatkamaan Nancyn etsintää.

Ronny katseli hetken Janin loittonevaa selkää ja raivon vallatessa hänen mielensä nyt kokonaan, Ronny hyökkäsi Janin kimppuun.

Tappelun nujakka oli melkoinen.

Sivullisten huomatessa tappelun, he riensivät väliin.

-"pojat hei, nyt lopettakaa!"

Tappelupukarit saatiin irti toisistaan ja näky oli ikävä. Ronnyn lähtiessä verta vuotaen pois karnevaalialueelta, hän huusi mennessään: "Nancy tulee olemaan minun".

Jani katseli kummastuneena ja silmä mustana Ronnyn mesoamista.

-"Huh huh, täytyy varoittaa Nancyä tuosta sekopäästä".

Seuraavana aamuna herättiin Aavajoen perheessä vilkkaaseen aamuun. Koko aamun Nancy ja Helene meikkasivat ja laittoivat hiuksiaan, Olli kävi aamulla lääkärissä jälkitarkistuksessa ja leikkaushaava poskessa oli parantunut hyvin. Kääreen sai ottaa poskesta pois, mutta kipsi olisi vielä kädessä monta viikkoa.

-"Tänään on ilon ja onnen päivä", Helene sanoi nostaessaan maljan miehelleen.

-"Rakas mieheni, onnea ylennyksestä", Helene onnitteli Ollia.

-"Kippis", Nancy sanoi ja nosti kuohuviinilasin huulilleen.

-"Kiitän teitä arvoisat kollegat ja opetuslautakunnan jäsenet tästä suuresta kunniasta.", Olli puhui juhlallisesti.

"Nyt vararehtorina aion kehittää koulumme toimintaa aina vaan parempaan suuntaan", Olli päätti puheensa valtavien aplodien saattelemana.

 Juhlallisuuksien jälkeen alkoivat rennommat bileet hyvän ruoan, juoman ja viihdyttävän seurustelun merkeissä.

-"Vau, vararehtori" ihasteli naapurin Kiira Ollin uutta toimenkuvaa.

Juhlat jatkuisivat pitkälle iltaan, mutta Nancy päätti soittaa Janille.

Jani kertoi Nancylle tappelusta ja Nancy kertoi, miksi ei ollutkaan saapunut paikalle. He sopivat uuden yökyläilyajan.

-"Isäni tulee kohta hakemaan minut ja käymme elokuvissa", Nancy kertoi.

"Kun tulen takaisin, otan vain kamppeet mukaan ja tulen luoksesi", Nancy lupasi.

Jani jäi odottamaan iltaa.

Aaro saapui Aavajoen pihaan.

 Hän nousi autosta tervehtimään tytärtään.

-"Nancy rakas, kiitos että järjestät aikaa myös isäukkosi tapaamiseen", Aaro sanoi.

Ja tottakai Nancy järjesti, hänestä oli mahtavaa tutustua isäänsä, kerta kerran jälkeen paremmin.

Matkalla elokuviin Nancy ja Aaro juttelivat kaikenlaista. Nancy kertoi Ollin ylennyksestä ja tapahtumista Ronnyn kanssa.

-"Ole varovainen sen Ronnyn kanssa", Isä huolestui kuulleessaan tyttärensä joutuneen uhkaavaan tilanteeseen. "Jos voisin, niin olisin aina sinun suojelusenkelisi, elämäsi poluilla".

Nancy katsahti isää päin.

-"Kiitos, että palasit elämääni takaisin", Nancy sanoi ja puristi isää kädestä.

He ajoivat hetken hiljaisuuden vallitessa, kunnes yht'äkkiä he huomasivat auton tulevan suoraan heitä kohti, väärällä kaistalla.

Silmänräpäyksessä rysähti. Järkyttävän kolarin seurauksena Aaro romahti päin rattia ja löi päänsä kojelautaan.

Kului minuutteja ennenkuin Nancy tajusi tilanteen vakavuuden. Hän kiemurteli pois turvavyöstä ja näki isänsä makaavan verissäpäin auton rattia vasten.

Nancy meni kuljettajan puolelle ja veti varovasti Aaron pois autosta. Kolariauton kuljettaja soitti hätänumeroon ja tuli Nancyn luo.

-"Onko mies elossa?", kuljettaja kysyi.

Nancy katseli maassa makaavaa isäänsä ja tunsi kuinka hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.

Helene sai järkyttävän puhelun. Aaro Aavajoki oli kiidätetty kriittisessä tilassa teho-osastolle.

torstai, 22. tammikuu 2009

Osa 7: Läheltä piti

Olli päätti yllättää vaimonsa ja Nancyn leipomalla suklaamoussekakun.

Suklaan sulatus oli hyväsä vauhdissa ja Olli myhäili mielessään kun tiesi tyttöjen rakastavan suklaata. Hänen täytyi pitää kiirettä, Helene saapuisi minä hetkenä hyvänsä taidegalleriapalaveristaan ja samoin Nancyn pitäisi saapua näillä minuuteilla.

-"Pistetäänpäs vähän tehoa tähän lieteen", Olli tuumi ja väänsi hellan säätimen kuutoselle.

Puhelin pirahti ja Olli riensi vastaamaan.

-"Hyvää iltaa, täällä puhuu Ensio Kokkelsson".

Olli tunnisti äänen kuuluvan koulunsa rehtorille.

-"Siitä vararehtorin paikasta soittelen", Ensio aloitti.

Miesten puhuessa Ollin mahdollisesta ylentämisestä, keittiössä alkoi suklaa palaa kattilan pohjaan.

-"Lautakunta on tehnyt yksimielisen päätöksen", Ensio veti henkeä.

-"Olemme päättäneet antaa sinulle ylennyksen, joten olet nyt koulumme uusi vararehtori." Ensio onnitteli Ollia.

Olli riemastui. Tätä hän oli halunnut koko pitkän opettajanuransa ajan.

Samaan aikaan keittiössä lieskat ottivat tulta alleen. Suklaansulatuskattila oli ilmiliekeissä.

Ollin haistettua palaneen käryä, hän paiskasi luurin kiinni ja juoksi keittiöön. Keittiön tasot olivat tulen vallassa.

Urheana miehenä Olli teki parhaansa tulensammutustyössä, mutta liekit olivat Ollille liian suuri vastus.

Useita pelastusyksikköjä saapui Aavajoen pihaan.

Helenen palaveri oli hieman venynyt ja kun hän vihdoin lähestyi kotitaloaan, hän huomasi pihassa useita palomiehiä ja tulensammutusvarusteita.
-"Mitä on tapahtunut", Helene huusi ja juoksi kauhuissaan paikalle.

-"Missä Nancy ja Olli ovat?", Helene kirkui sydän kauhusta kankeana.

Palonsammutusta johtava palopäällikkö, Gunnar Veniston, saapui Helenen luo.

-"Saimme ilmoituksen tulipalosta, keittiö oli ilmiliekeissä, mutta palo on nyt miehieni hallinnassa. Tulipalosta on pelastettu yksi noin neljäkymmentä vuotias mies. Muita uhreja ei ollut. Mieshenkilö on viety sairaalaan pahojen palovammojen takia.

Toivottavasti teillä oli kotivakuutus", Gunnar päätti asiansa.

"Neljäkymmentä vuotias mies....sen on oltava Olli!", Helene katseli murheellisena kotia, josta palomiehet kantoivat vesiletkuja pois.

Osa asunnosta eristettiin palovahinkojen vuoksi, mutta osa kodista jäi asuttavaan kuntoon. Helene soitti heti sairaalaan tiedustellakseen Ollista.

-"Miehenne on viety leikkaussaliin kiireellisenä", sairaalasta vastattiin.

Nancyn saapuessa kotiin, Helene kertoi tragediasta ja he lähtivät sairaalaan.

Leikkaava kirurgi oli saapunut suoraan lomalta Ollin leikkauksen vuoksi. Tilanne oli äärimmäisen vakava.

-"Jouduimme operoimaan toisesta kädestä isoja kolmannen asteen palovammoja ja ihosiirrännäisiä käytettiin. Myöskin kasvoihin sattunut suurehko palovamma on jouduttu operoimaan kirurgisesti. Kivut ovat lähipäivinä aika suuret, mutta potilas pääsee kyllä kotiin toipumaan, kunhan muistaa ottaa rauhallisesti.", kirurgi antoi tilanneraporttinsa.

Helene kuunteli kirurgia.

-"Voi Olli", hän ajatteli rakkaintaan.

Helene ja Nancy saapuivat Ollin huoneeseen. Mies näytti surkealta, käsi ja poski olivat paketissa, mutta onneksi Olli oli sentään hengissä.

-"Rakkaani", Helene kuiskasi.

-"Pelkäsin, etten näe teitä enää koskaan", Olli sanoi hiljaa.

Nancy halasi Ollia.

-"Onneksi ei sentään tämän pahemmin käynyt", Nancy sanoi

-"Läheltä piti", Olli vastasi.

Olli pääsi kotiin toipilaaksi. Hän ei saisi nyt rasittaa kättään, ja muutenkin leikkauksen jälkeen hänen piti ottaa erittäin rauhallisesti.

Nancy ja Helene juttelivat olohuoneessa.

-"Haluaisin jotenkin piristää Ollia", Nancy mietti ääneen.

Helene hymyili. Hänellä oli tiedossaan yllätys molemmille, sekä Ollille, että Nancylle. Sen takia hänellä oli tulipaloiltana kestänyt kauemmin, kun hän oli palaverin jälkeen käynyt järjestelemässä yllätystä.

-"Ollille varmasti riittää, että autamme häntä nyt toipilaana", Helene vastasi Nancylle ja piti vielä hetken aikaa yllätyksen omana tietonaan.

Seuraavana päivänä Nancy tapasi jälleen Janin.

Janin katsellessa Nancyn vartaloa heidän uintireissullaan, Jani paloi halusta edetä Nancyn kanssa astetta pidemmälle. Se saisi kuitenkin vielä hetken odottaa, sillä Nancyllä oli ollut rankka ilta tulipalon takia.

Leppoisan iltapäivän jälkeen, Nancyn isä vei tyttärensä illalla elokuviin. Nancy supatti elokuvan lomassa heidän viimeisimmät kuulumisensa.

-"Voi kauheaa, miten Helene pärjäilee", Aaro huolestui.

Muutaman päivän päästä Olli oli jo paremmassa kunnossa. Käsi ei ollut enää niin arka ja hän pärjäsi hieman pienemmällä kipulääkityksellä.

Sitten Helene päätti paljastaa ylllätyksen.

-"Minulla on sinulle ja Nancylle yhteinen yllätys", Helene sanoi salaperäisesti.

Helene meni ulos, Olli perässään ja nosti pahvilaatikosta pienen, mustan koiranpennun.

Ollin sydän suli tämän pienen olennon edessä ja Helene tiesi, että vain harvat pystyivät vastustamaan pienen pörröisen olennon suloisuutta.

Nancyn saapuessa koulusta, hänen äitinsä ja Olli olivat pihalla vastassa....ja sylissään heillä oli...

pieni, uskomattoman suloinen koiranpentu.

perjantai, 16. tammikuu 2009

Osa 6: Uusia alkuja

 

Häämatkalaisten palattua kotiin, arki koitti jälleen. Helene keitteli aamukahvia.

Hetken päästä Helene tunsi vahvat käsivarret ympärillään. Hänen tuore aviomiehensä, Olli, kietoi Helenen lämpimään syleilyyn.

-"Huomenta rakkaani, mitä sinulla on ohjelmassa tänään?", Olli tiedusteli.

-"Ei mitään erikoista, jatkan maalaamista vasta huomenna", Helene vastasi.

Nancy tarkasti sähköpostinsa ennen kouluun lähtöä.

Ronnyltä oli tullut 3 sähköpostia ja kaikissa niissä hän selitteli bileiltaa.

"Nancy, sinun on uskottava, se oli väärinkäsitys", Ronny kirjoitti viesteissään.

Ollin lähdettyä töihin, Helene jäi siivoamaan keittiötä ja siivoaminen keskeytyi Helenen rientäessä vastaamaan puhelimensoittoon.

Puhelimessa oli Helenen ex-mies Aaro.

-"Helene, minun on pakko tavata sinut", mies pyysi.

Helenen kieltäydyttyä tapaamisesta, Aaro vetosi hänen tunteisiinsa.

"Nancy takia", Aaro aneli.

Helene teki vaikean päätöksen ja suostui tapaamaan Aaron kahvilassa.

Tutun miehen istuutuessa samaan pöytään, Helene tunsi sydämessään lämmintä väreilyä. Hän katseli Aaroa, päästä varpaisiin ja hetken hän muisti nuoren rakkauden, joka kerran heidän välillään oli vallinnut.

Se, mitä Aarolla oli kerrottavanaan, sai Helenen melkein vetäisemään kahvit väärään kurkkuun.

-"Helene, en pysty olemaan ajattelematta sinua", Aaro tunnusti. Hän kertoi kuinka ei saa öisin nukuttua, kun hän miettii yökaudet miten korjaisi tekonsa. Miten hän voisi saada jälleen Helenen ja Nancyn elämäänsä takaisin?

-"Rakastan sinua, Helene", Aaro sanoi hiljaisella äänellä, mutta katsoi suoraan, syvälle Helenen silmiin.

-"Aaro", Helene aloitti hämillään kaikesta tästä rakkaudentunnustuksesta.

-"Olen mennyt juuri naimisiin, kuten tiedät", Helene sanoi muistaessaan samalla Aaron kuokkavierailun häissä.

-"Olen pitkästä aikaa onnellinen", hän jatkoi. "En kaipaa elämääni draamaa, enkä sitä mitä meillä joskus oli", Helene veti henkeä.

-"Se on ollutta ja mennyttä." Helene sanoi.

-"Sinun täytyy jatkaa elämääsi, Aaro. Minä en kuulu sinun elämääsi." Helene sanoi ja nousi pöydästä kävelläkseen ulos kahvilasta.

-"Helene!", Aaro huusi perään.

Kotiin kävellessä Helenen päässä pyöri ajatuksia. "Aaron ajoitus oli huonoin mahdollinen, ehkä ennen Ollia asiat olisivat vielä voineet järjestyä." "Nyt on liian myöhäistä". Helenen saapuessa kotiin, Olli oli tullut kotiin lounastauolle yllättääkseen vaimonsa. Helene vei miehensä makuuhuoneeseen ja hetkeksi Helene sai muuta ajateltavaa Aaron tilalle.

Aaro ei voinut luovuttaa. Vaikutti aivan, että Helenestä oli tullut hänelle pakkomielle. Pian nähtiinkin sama sininen auto jälleen Aavajoen talon pihalla.

Aaron soittaessa ovikelloa, Olli tuli avaamaan oven.

Käytiin kiivas väittely.

-"Ettäs kehtaatkin näyttää naamaasi täällä", Olli raivostui nähdessään Aaron ovella.

-"Minulla ei ole sinulle mitään asiaa, vaan Helenelle", Aaro vastasi ylimielisesti.

Kauaa ei Olli suunsoittoa katsellut, vaan jälleen he ajautuivat rähinään.

Helene kuuli sisälle asti tappelun ääniä. Hän juoksi pihalle katsomaan ja näki Ollin ja Aaron kauheassa käsikränässä. Ohikulkijat ja naapuritkin pysähtyivät katsomaan tätä hurjannäköistä riitaa.

Hyvin pian pihaan kurvasi poliisiauto pillit päällä. Kovaääninen sireeni sai miehet lopettamaan tappelun.

-"Täällä näköjään rähinöidään", poliisi katseli tappelussa rähjääntyneitä miehiä.

-"Molemmat lähtee asemalle, jos ei osata olla ihmisiksi", virkavallan edustaja uhkasi.

Aaro häipyi hyvin nopeasti tilanteesta ja poliisikin lähti nähdessään tilanteen rauhoittuneen. Olli meni Helenen luo ja suuteli vaimoaan.

-"Tuo retku saa pysyä meistä kaukana", Olli sanoi ja hänen vaimonsa oli samaa mieltä. Aaro ei kuulunut enää hänen elämäänsä. Helene oli saanut uuden alun. Ja hänen elämäänsä kuuluivat tätänykyä Olli ja Nancy.

Aaron jatkaessa matkaa kohti autolleen, hän vilkaisi hetkeksi taakseen.

Hän näki Helenen onnellisena Ollin tiukassa halauksessa. Oli liian myöhäistä saada Helene takaisin. Jotenkin Aaro sen nyt käsitti. Hän oli tehnyt kaikkensa, mutta hän ei saanut vastakaikua tunteilleen. Oli myös Aaron aika löytää elämälleen uusi alku.

Iltapäivällä Nancy sai puhelun.

-"Moi Nancy", puhelimesta kuului Janin ääni.

-"Haluaisitko lähteä keskustaan?", hän kysyi.

Nancy ilahtui Janin soitosta ja ilomielin hän suostuikin tapaamaan pojan. He sopivat että Jani tulee hakemaan Nancyn kotoa ja he lähtevät sitten yhtä matkaa.

Jälleennäkeminen oli aina yhtä iloinen.

Innostuksissaan he kaatuivat nurmikolle hetkeksi nauttimaan kevään lämmittävistä auringonsäteistä.

Illan viilettyä he saapuivat keskustaan ja menivät pelihalliin. Iltaan kuului paljon pelailua, naurua, pientä koskettelua ja helliä suudelmia. Koko ilta oli hauska ja rento.

Illan lähestyessä loppuaan Jani uskaltautui kysymään tärkeän kysymyksen.

-"Haluaisin alkaa seurustelemaan kanssasi Nancy, ihan virallisesti. Voisitko olla tyttöystäväni?", Aaro hymyili.

Ja Nancylle se sopi oikein hyvin. Janin kanssa hän tunsi sielujen kumppanuutta. Heidän yhdessäolonsa oli hauskaa, leikkisää ja täynnä hellyyttä. Sitä Nancy juuri nyt kaipasi ja se sopi häneen elämäänsä täydellisesti.

Seuraavana aamuna Ronny tuli kolkuttelemaan Aavajoen ulko-ovea.

Nancy kuunteli kärsivällisesti Ronnyn anteeksipyynnöt ja selittelyt. Ja katsoessaan Ronnyn katuviin silmiin, hän tajusi, että on jo antanut Ronnylle anteeksi. Hän ei tuntenut enää katkeruutta eikä ärsytystä bileiden johdosta, ei hän tuntenut Ronnyä kohtaan enää ihastusta. Ronny olisi tästä lähtien hänelle vain ystävä, ei mitään muuta.

Nancyn mielestä oli reilua kertoa tunteensa myös Ronnylle. Poika kuunteli kivikasvoisena Nancyä ja huomasi Nancyn tarkoittavan joka sanaa.

Muutaman päivän kuluttua isä ja tytär tapasivat toisensa kahvin merkeissä.

Aaro kertoi Nancylle, kuinka oli toivonut vielä palaavansa Helenen kanssa yhteen ja kuinka toiveet olivat murskautuneet. Aaro kuitenkin lisäsi:

-"Voimmehan me vielä saada uuden alun?"

-"Haluaisin jatkossakin tavata sinua ja päästä osalliseksi elämääsi"

 

Nancyllä ei ollut mitään sitä vastaan. Yksi ovi oli sulkeutunut Ronnyn myötä, mutta kaksi uutta ovea oli auennut Janin ja isän myötä. Nyt hän viimein oppisi tuntemaan isänsä ja Janin kanssa seurustelua hän odotti innolla.

Nancykin sai huomata, että toisinaan maailmalla oli tarjottavanaan uusia alkuja.